Elokuussa v. 1946 minua alkoi vaivata paha reumatismi. Kävin 6.9. Pielaveden lääkärin tri Kolehmaisen vastaanotolla. Hän sanoi, että minulla oli paha iskias tulehdus ja määräsi kolmenlaiset lääkkeet. Hän suhtautui kuitenkin epäillen noiden lääkkeiden apuun ja sanoi: ”Kun nämä lääkkeet loppuvat, koetetaan jotain muuta neuvoa.” Käytin melkein kaikki lääkkeet, ja vaiva niin paheni. Lopulta en saanut edes kenkiä jalkaani. Kun lapseni laittoivat kengät jalkaani, kohosi tuskan hiki ja kyyneleet tulivat silmiini. Ajattelin mennä uudelleen lääkärin, mutta päätin kuitenkin jättää asiani Jumalalle. Tätä päätöstä seuraavana yönä oli tuskani ankara ja rukoilin Jumalaa: ”Ota minut pois, sillä en voi kestää tätä tuskaa.” Sitten aloin kuitenkin kiittää Jumalaa parantumisesta, ja tuskani katosi kiitokseen. Seuraavana aamuna lähdin työhön ja oli sanomattoman hyvällä. Vähän tosin aluksi pelkäsin, että vaivani uusiutuisi, mutta kiitos Jumalalle, ei iskias sen paremmin kuin struumakaan ole koskaan uusiutunut. Vuonna 1947 sairastuin happo vaivaan. Se oli niin vaikea, että toisinaan maailma alkoi mustua silmissäni ja kesken työtä oli käytävä pitkäkseen. Tri Kolehmainen sanoi, että liika happo on syönyt vatsalaukun niin heikoksi, että se voi vaikka haljeta. Hän kielsi kaiken raskaan työn ja määräsi monenlaiset lääkkeet. Ne olivat niin voimakkaita, että näköni alkoi heiketä. Oli kuin olisi katsellut sumun läpi. Aioin hankkia silmälasit, mutta rahat olivat menneet lääkärissä käyntiin. Aloin kiitellä Jumalaa siitä, että Hän antaa minun nähdä lukea Raamattua seuraavana sunnuntaina. Sen enemmän en pyytänyt. Sunnuntaiaamuna otin uskossa Raamatun ja näin aivan selvästi. Vatsavaivani hävisi samalla, ja hankin lasit (vanhuuden tähden) vasta yhdeksän vuotta myöhemmin. Yhtä yskää lukuunotetummatta en ole vuoden 1947 jälkeen (vuoteen 1970 mennessä) tarvinnut lääkäriä enkä lääkkeitä. Kunnia Jumalalle! Martta Asikainen Hankasalmi
Osmo.Haaviston kirjasta Sellainen kuin hän oli.

Osmo.Haaviston kirja Sellainen kuin hän oli.
Jumalan kunniaksi tahdon kertoa ihmeestä, jonka Herra minulle teki vuoden 1963 joulukuussa. Olin palaamassa läheiseen kirkonkylään tekemältäni ostos matkalta istuen linja-autossa vasemmanpuoleisen penkkirivin etupenkillä. Yhtäkkiä auto alkoi luisua ja kaatui lopuksi oikealle kyljelleen. Koska istuin etupenkissä, putosin rahastajan istuimen vieressä olevan rautatangon päälle. Tunsin, kuinka selkääni ja jalkaani koski kovasti. En ollut halukas lähtemään sairaalaan, koska joulu oli lähellä. Halusin myös turvata Jumalan, kun sisarenikin oli vähän aikaisemmin kokenut ihmeellisen parantumisen. Tultuani kotiin vaivalloisesti kävellen kehotin omaisiani kiittämään Herraa siitä, että olin vielä hengissä pahemminkin olisi voinut käydä. Pahemman ajettumisen painuttua pois huomasin, että reisiluun tienoilla törrötti luunsiru. Olimme sinä iltana rukouksessa. Sisareni rukoili Jeesuksen nimessä puolestani laskien kätensä päälleni. Vasta seuraavan iltana jälleen muistin tuon murtuneen luun. Törröttävä luu oli kadonnut, kun Jeesuksen käsi oli pannut sen paikoilleen. Kunnia ja ylistys siitä yksin Hänelle. Tämä tapaus vahvisti suuresti uskoani Jumalan mahdollisuuksiin auttaa kaikissa tilanteissa. Irja Hokkanen

Minulla on ollut heikot hampaat ja kolme tai neljä niistä oli paikattu. Menin toverini kanssa 2.5.-77 vuotuiseen kouluhammaslääkärin tarkastukseen. Toverini mentyä sisälle vastaanotto huoneesta alkoi kuulua poraus koneen ääni. Koska pelkäsin poraamista sanoin Jeesukselle, että nyt minä lähden ja Sinä saat hoitaa hampaani. Olin nimittäin Virsbon kokouksissa kuullut hampaiden parantumisesta ja uskoin, että se kuuluu minullekin. Kotiin tultuani sanoin äidille, että en mene enää koskaan hammaslääkäriin, vaan Jeesus saa parantaa hampaani.

Seuraavana iltana rukoiltuani iltarukouksen menin nukkumaan. Sängyssä aloin tuntea ikenissäni pistelemistä. Aloin heti kiittää Jumalaa, että Hän nyt paikkaa hampaani. Koska uskoin sen jo tapahtuneen menin peilin ääreen katsomaan hampaita. Näin kuinka yhteen isoon reikään ilmestyi paikkaus noin viiden minuutin aikana.

Elinan äiti kertoo:

ja sanoi Jumalan paikkaavan hänen hampaitaan. Olin unen pöpperössä ja muutenkaan en käsittänyt, että Jumala paikkaisi hampaita. En voinut uskoa, että se Elinalle ainakaan nyt tapahtuisi. En kuitenkaan halunnut masentaa häntä, vaan yritin tarmokkaasti rohkaista. Tyttö vaati minua peilin ääreen, mutta en hämärässä kunnolla nähnyt mitä tapahtui.”)

Kävin vähän väliä peilin ääressä parin tunnin ajan. Näin kuinka hampaisiin toisensa jälkeen tuli paikkoja. Näin, että yhdessä hampaassa oli pyörivä liike, aivan kuin sitä olisi porattu. Tuon liikkeen jälkeen alkoi reikään ilmestyä paikka-ainetta. Ensin sitä ilmestyi reiän pohjalle ja se kohosi ylöspäin, kunnes reikä täyttyi. Monen muun hampaan paikan näin ilmestyvän samalla tavalla näkyvin. Isoja reikiä oli kolme tai neljä ja lisäksi oli muutamia pienempiä. Yhtä reikää lukuun ottamatta niihin kaikkiin tuli paikat samana iltana.

Paikat olivat aamulla monenvärisiä. Niistä yksi oli kuparin värinen. Jotkut olivat kirkkaan kullan värisiä, ja niiden reunoissa oli sinistä. Yhdessä hampaassa oli kuin vasta valettua tinaa. Myös oli raudan harmaata, ja yhdessä oli vielä reikääkin näkyvissä. Tultuani illalla koulusta kotiin viimeinenkin reikä oli hävinnyt ja kaikki paikat olivat samanvärisiä. Niiden väri on nyt kullan, messingin ja hopean välimailta. Hammaslääkärin laittamat paikat ovat myös uudistuneet ja muuttuneet samanlaisiksi Jumalan laittaminen paikkojen kanssa. Paikkoja kaikkiaan yhdeksän, ja ne ovat hyvin siististi tehdyt.

Toisille hampaiden parantumista etsiville antaisin neuvon: On tärkeää elää rukouselämää. Lisäksi: Tulee ensin uskoa Raamatun lupaus, että Jumala haluaa parantaa. Uskottuaan lupauksen tulee kiittää sen toteutumisesta. Sen jälkeen tapahtuu hampaiden parantuminen.

Elina Holappa
Surahammar
Ruotsi

Minulla oli vuosia heikko selkä ja sitä vaivasi varsinkin työssä ollessa. Vuoden 1976 jälkeen se oli jälleen melko kipeä. Koin yhtämittaista särkyä kuudetta viikkoa, ja lääkkeistä ei ollut apua. Kun kuulin, että Osmo Haavisto oli tulossa pitämään kokoussarjaa, tiesin, että Herra voi parantaa. Jo ensimmäisessä kokouksessa, kun puolestani rukoiltiin, selkäni parantui. Tapahtumasta on kulunut nyt vuosi, ja selkäni on täysin terve.

Näissä tilaisuuksissa kuulin ensi kerran, että Herra parantaa myös hampaita. Hampaissani oli noin kuusi reikää, ja olin jonottanut 10 kuukautta hammaslääkäriin. En osannut oikein ajatella, että Jumala parantaisi myös hampaani. Etsin kuitenkin jälki kokouksessa Jeesusta uudelleen tulella kastajana. Olin menossa sen jälkeen pois jälki kokouksesta, mutta juoksin eteisestä takaisin. Tarttuessani ovenkahvaan minut valtasi ihmeellinen, taivaallinen ilmapiiri. Hampaitteni puolesta rukoiltiin, ja kun niitä sitten hetken kuluttua alettiin tutkia, ei niistä löytynyt yhtään reikää.

Muutamia päiviä myöhemmin rukoiltiin sellaisten puolesta, jotka käyttävät silmälaseja. Minä olin pitänyt laseja taittovian vuoksi 24 vuotta joka päivä. Kun puolestani rukoiltiin, tiesin, että Herra kohtaisi minua. Panin veljen kehotuksesta lasit laukkuun.
Silmäni parantuivat enkä ole tarvinnut laseja sen jälkeen. Ylistys Herralle! Hän on näin vahvistanut uskoani ja lähettänyt eteenpäin.

Aino Louhekoski
Gislaved
Ruotsi

Annoin julkisesti elämäni Herralle 15. päivänä syyskuuta 1976 Osmo Haaviston kokous sarjan aikana Gislavedin Filadelfia-rukoushuoneessa.

Pari päivää myöhemmin kokouksessa rukoiltiin Pyhää Henkeä kaipaavien puolesta. Yhtäkkiä Jumalan voima lankesi päälleni ja aloin puhua uusilla kielillä, vaikka en sellaisesta asiasta mitään ennakolta tiennyt.

Jälleen päivän parin kuluttua kokouksessa istuessani alkoi vasenta poskeani kuumottaa. Kotiin mentyäni katsoin peilistä ja totesin, että useisiin rikkinäisiin alahampaisini oli ilmestynyt valkoisia paikkoja. Kaksi etummaista hammasta oli lisäksi kasvanut normaalin kokoisiksi. Ne olivat nimittäin olleet muita lyhyempiä. Tämän tapahtuman kautta on uskoni vahvistunut. Myöhemmin olen monta kertaa saanut Jumalalta avun vaikeuksissani.

Irma Hauta-Aho
Gislaved
Ruotsi

Olin elokuussa 1977 Södertäljessä hengellisissä kokouksissa, joissa Osmo Haavisto oli puhujana. Sanan julistuksen seurauksena minussa heräsi mielenkiinto hampaiden parantumista kohtaan. En mennyt esille pyytämään esirukousta, mutta penkissä istuessani huokailin rukouksia hampaistani Jumalan puoleen.

Kokousten väliajoilla alettiin tutkia, onko hampaissani reikiä. Ainakin neljään hampaaseeni oli ilmestynyt tavattoman kirkkaat hopeanväriset paikat. Kävin sittemmin koulu hammaslääkärissä. Kerroin hänelle, että olen ollut kokouksissa, missä hampaat parantuivat Jumalan yliluonnollisen voiman kautta. Ilmeisesti hammaslääkäri oli hämmästynyt ja vältteli kantaa asiaan valitellen kiireitään. Kuitenkin hän ennätti todeta, että muutamissa hampaissani oli paikkoja, joita ei ollut hänen hammaskartoissaan. Kysyin hammaslääkäriltä, onko näitä hampaita paikattu täällä. Hän tokaisi: ”Jaa, näitä hopea paikkojako?” Kysyin jälleen, että laitetaanko täällä koulu

hammaslääkärissä paikkoja tämän kaltaisesta aineesta. Hän vastasi, että ei ja lisäsi: ”Sinun on täytynyt käydä paikkausta massa ne jossain muussa hammaslääkärissä.

Kouluhammaslääkärin lisäksi en ole käynyt missään muussa hammaslääkärissä ja uskon, että Jumala on paikantanut hampaani yliluonnollisella tavalla ilman ihmiskäden apua tai hammaslääketieteellistä hoitoa.

Ruut Lajunen
Södertälje
Ruotsi

Pertti Söderlund video

Selvä. Tässä on koko alkuperäisen englanninkielisen kertomuksen täydellinen ja sanatarkka suomennos — mitään ei ole lyhennetty, poistettu tai muutettu. Olen säilyttänyt alkuperäisen rytmin ja sisällön mahdollisimman uskollisesti.

—-

Nimeni on Pertti Söderlund, ja olen ollut lähetyssaarnaajana Afrikassa hyvin pitkän ajan.
Vanhempani menivät sinne, Keniaan ja Ugandaan, kun olin vasta neljävuotias.

Mutta eräänä päivänä, kun olin 17-vuotias Chebelilissä lähellä Kisumua, Keniassa, olimme lähetysasemalla, ja isäni puhui siellä joillekin pastoreille ja muille.
Olin kapinallinen nuori poika, 17-vuotias, ja sanoin:
”Voi, en halua enää olla Afrikassa. En halua enää olla tekemisissä lähetystyön kanssa tai aina vanhempieni kanssa.”
Olin siis hieman kapinallinen.

Mutta sinä päivänä, kun menimme tälle lähetysasemalle, elämäni muuttui täysin.

Rosvot, noin 15–20 miestä, hyökkäsivät lähetysasemalle sinä yönä, kun olimme siellä.
Ja kun olimme vierastalossa, sisareni oli vasemmalla puolella, minä keskellä, ja äitini ja isäni oikealla puolella.
Meni isäni kanssa ulos juuri ennen kuin generaattori sammutettiin, vain katsoaksemme kuinka kauniita tähdet olivat ja niin edelleen.
Yhtäkkiä näimme sokeriruokoviljelmien keskellä, että sieltä alkoi näkyä valoja.
Kysyimme näiltä ihmisiltä: Iko tavopani? — onko mitään ongelmaa?
Koska siellä oli klinikka, joka oli jo suljettu kello 21.30 illalla.
Mutta ajattelimme, että ehkä jotkut ihmiset toivat potilaita klinikalle.

Mutta niin ei ollut.

Nuo miehet huusivat:
”Älkää hyökätkö, me olemme pest and a mali! Me haluamme rahaa ja me haluamme omaisuutta!”
Ja niin he alkoivat heittää kiviä meitä kohti.
Sitten isäni sanoi: ”Voi ei, meidät aiotaan ryöstää, rosvot hyökkäävät!”
”Pertti, mene huoneeseesi, lukitse ovi.”

Sitten isä meni omaan huoneeseensa, ja sisareni oli omassaan.
Kun minä avasin oveni, näin jonkun osoittavan minua jollakin.
Mitä? Koska minulla ei ollut verhoja ikkunassani.
Näin siis jonkun osoittavan jotain, ja samaan aikaan — pam! — se räjähti.
Lasia lensi silmiini, ja tajusin vuotavani verta, ja korvani olivat lukossa.
Luoti meni aivan hiusteni yläpuolelta — muuten en olisi nyt täällä kertomassa tätä tarinaa.

Kaaduin maahan ja sanoin: ”Voi ei, kuolenko minä tänään? Olen vasta 17-vuotias.”
Menen sängyn alle, ja siellä yritin muistella, mitä Raamatusta osasin.
”Oi Herra, mitä minä voin muistaa?”

Ja muistin Roomalaiskirjeen 10:13:

”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.”

Ja sanoin Jeesukselle: ”Oi Jeesus, anna anteeksi, että olen ollut niin kapinallinen ja tottelematon sinua kohtaan. Anna syntini anteeksi. Kirjoita nimeni Elämän kirjaan, että jos kuolen tänään, pääsisin ainakin taivaaseen.
Mutta, Herra, jos pelastat perheemme tästä onnettomuudesta, olen valmis palvelemaan sinua missä ikinä haluat, niin kauan kuin haluat, niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa haluat minun olevan.”

Tämä on yksi syy siihen, miksi olen yhä Afrikassa, koska pystyin antamaan anteeksi näille hyökkääjille siitä, mitä he yrittivät tehdä.

Olin sängyn alla, ja siellä tulin tuntemaan Jeesuksen.
Siellä otin Hänet vastaan elämääni.
Ymmärsin, että sydämeeni tuli rauha — ja sain jopa rakkautta niitä ihmisiä kohtaan, jotka yrittivät satuttaa meitä.

Sitten kuulin, kun nuo miehet huusivat ulkona, kun he menivät äitini ja isäni huoneeseen ja yrittivät tappaa isäni.
He sanoivat: ”Tappakaa heidät kaikki, uu, hai waua!”
He löivät häntä maatshetella, ja he haavoittivat isäni hyvin vakavasti, niin että hän oli lähellä kuolla — mutta hän jäi eloon.

Ja muistan sanat, jotka isäni sanoi, kun he painoivat hänet seinää vasten — olin sisällä vierashuoneessa ja kuulin hänen sanovan:

”Minä käsken teitä Jeesuksen Kristuksen nimessä menemään pois!”

Ja yhtäkkiä nuo miehet näyttivät siltä, kuin he olisivat nähneet haamun, ja he kaatuivat selälleen maahan verannalta alas.
Sitten he pakenivat.

Isäni oli pahasti haavoittunut. Hänet vietiin nopeasti sairaalaan.
Hän selvisi, ja minä olin yhä sängyn alla.
Äitini oli lähes tapettu, sisareni oli vähällä joutua raiskatuksi, mutta hän onnistui piiloutumaan.

En koskaan unohda, kun tulimme ulos ja näimme isän vuotavan verta kauheasti.
Uskon, että tämä tapahtui, jotta Jumala halusi näyttää minulle, että Hän voi tehdä mitä tahansa ja auttaa meitä kauheissakin tilanteissa.

Kun näin isäni vuotavan verta ja hänet vietiin sairaalaan, ja kun otin lasinsirpaleet pois kasvoistani, tein Herralle lupauksen:

”Herra, haluan tehdä sen, mitä sinä haluat, missä tahdot ja niin kauan kuin tahdot.”

Samaiset ihmiset, jotka hyökkäsivät lähetysasemalle, olivat viikkoa tai kahta aikaisemmin hyökänneet sokeritehdasviljelmälle intialaista perhettä vastaan ja tappaneet heidät kaikki hyvin julmalla tavalla.
He luulivat voivansa tehdä samoin meille, mutta Jumala puuttui asiaan, koska Hänellä oli suunnitelma — ja se suunnitelma oli, että me palvelisimme Häntä.

Myöhemmin isäni meni Ugandaan jatkamaan lähetystyötä ja aloittamaan työtä siellä, missä minä olen vielä tänäkin päivänä Ugandassa.

Mutta haluan kertoa sinulle: tämä muutti elämäni.
Ja Raamattu sanoo Roomalaiskirjeessä, että

”Jos sinä tunnustat suullasi, että Jeesus on Herra, ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut.”

Se ei ole mikään teologinen asia, jota sinun täytyy yrittää olla tai tulla hyväksi.
Sinun tarvitsee vain ottaa Jeesus vastaan elämääsi.
Hän antaa syntisi anteeksi.
Jeesus kuoli ristillä ja vuodatti verensä puolestasi, jotta saisit iankaikkisen elämän, ja jotta voisit myös parantua sairauksistasi, koska Hän rakastaa sinua niin paljon.
Hän ei halua, että kärsit turhaan.

Mutta tämän tapahtuman jälkeen, noin kolme kuukautta myöhemmin, olimme Nakurun kaupungissa Keniassa, ja olimme karismaattisessa kokouksessa, jossa oli hyvin paljon ihmisiä eri kirkoista.
Siellä oli uudestisyntyneitä katolilaisia, helluntailaisia, presbyteerejä, anglikaanisia ja jopa luterilaisia — yhteensä noin 300–400 meitä oli siinä suuressa salissa.
Ja siellä oli amerikkalainen mies — en muista hänen nimeään nyt — mutta hän puhui.

Yhtäkkiä näin, kun menin toiselle riville, että ensimmäisellä rivillä oli mies, joka kantoi kahdeksanvuotiasta poikaansa — Kikuyu-heimon miestä.
Hän tuli, toi poikansa ja laski tämän aivan siihen eteen, missä olin takana, joten pystyin näkemään kaiken hyvin selvästi.

Kun hän laski pojan siihen, menin katsomaan tarkemmin: pojalla ei ollut lainkaan jalkoja, ei ollenkaan, ei mitään.
Hänellä oli lantio, mutta ei jalkoja.

Ja tämä mies, amerikkalainen saarnaaja, puhui hyvin rauhallisesti ja mukavasti, mutta sitten hän lopetti puhumisen ja sanoi:

”Odottakaapa hetki — Jumala on antanut minulle tehtävän, joka minun täytyy tehdä.”

Hän käveli alas saarnatuolilta tämän nuoren pojan luo, ja en koskaan unohda näitä sanoja, jotka hän sanoi:

”Poika, haluaisitko pelata jalkapalloa?”

Ajattelin: ”Oletko hullu? Tällä pojalla ei ole jalkoja! Hän ei voi koskaan pelata jalkapalloa elämässään!”
Mutta poika sanoi:

”Herra, onko se mahdollista?”

Ja saarnaaja sanoi:

”Kyllä, Jumala on juuri kertonut minulle, että Hänellä on sinulle uudet jalat.
Se, mitä vihollinen, paholainen, on sinulta ottanut pois, Jumala antaa sinulle nyt takaisin uudet jalat elämääsi varten.”

En koskaan unohda, kun hän pani kätensä pojan alle ja sanoi:

”Sinä paholainen, sinä veit tältä pojalta jalat pois, mutta nyt on maksun aika!
Jeesus, kiitos, että voin rukoilla tämän pojan puolesta ja tiedän, että aiot tehdä sen ihmeen, jonka olet luvannut.”

Kun hän piti poikaa käsissään, yhtäkkiä alkoi tapahtua jotain.
Sitä on vaikea selittää.
Yhtäkkiä se, mitä ei ollut olemassa, alkoi muodostua.
Ensin jalat alkoivat kasvaa.
Sen jälkeen, hetken kuluttua, tulivat polvet — samanaikaisesti.
Sitten polvilumpiot tulivat näkyviin.
Sitten se jatkui alaspäin, aina jalkateriin asti.
Sitten se pysähtyi hetkeksi.
Ajattelin: ”Voi ei, saako hän vain tyngät vai tuleeko hänelle myös jalat?”

Kaikki rukoilivat.
Ihmiset olivat aivan ihmeissään, koska he näkivät luovan ihmeen — sellaisen, jonka voi tehdä vain Jumala, joka on meidät luonut.

Noin minuutin tai puolentoista minuutin kuluttua yhtäkkiä kantapäät alkoivat näkyä, ja sitten jalat — siis jalkaterät — tulivat näkyviin samanaikaisesti, eivät yksi kerrallaan, vaan yhtä aikaa.
Jopa varpaankynnet muodostuivat!
Voitko kuvitella, kuinka ihmeellinen Jumala meillä on?

Sitten saarnaaja sanoi:

”No niin, nuori mies, nyt on sinun vuorosi tehdä jotakin. Nouse ylös.”

Poika yritti, ja hän nousi seisomaan.
Hänen jalkansa olivat jo vahvat, Jumalan antamat.
Sitten hän sanoi:

”Ota ensimmäinen askeleesi.”

Poika otti ensimmäisen askeleen.
Sitten toisen askeleen.
Sitten kolmannen.
Sitten hän alkoi kävellä nopeammin.
Sitten hän alkoi juosta ihmisten edessä ja oli niin innoissaan:

”Oi, kiitos Jeesus, että annoit minulle jalkani!”

Saarnaaja meni takaisin ylös jatkamaan saarnaansa, mutta sanoi ensin:

”Hei, onko täällä joku, joka voisi hakea pallon pojalle?”

Joku meni ja toi pallon.
Kun saarnaaja jatkoi puhettaan, poika potki palloa uusilla jaloillaan.

Kuinka tätä voi selittää?
Tämä on jotain, mitä olen nähnyt omin silmin.
Ja tiedän, että Jumalalle ei ole mitään mahdotonta tässä maailmassa.

Jos vain annamme elämämme Hänelle ja luotamme Häneen, Hän antaa meille sen, mitä tarvitsemme elämässämme.
Ja muista: mikään ei voi tuhota tai tappaa sinua ennen kuin olet tehnyt sen työn, jonka Jumala haluaa sinun tekevän.

Vakuutan sinulle, että jos otat Kristuksen vastaan elämääsi, saat ilon, rauhan ja tyytyväisyyden.
Ja sinulla on rinnallasi Jumala, joka on luonut koko maailmankaikkeuden.
Mikä voisi olla parempi elämä kuin palvella Jumalaa ja kertoa ihmisille tällaista hyvää uutista — että Jeesus vuodatti verensä ristillä sinun puolestasi, jotta jos uskot Häneen, saat iankaikkisen elämän, eikä sinun tarvitse huolehtia, vaan voit luottaa Häneen.

Jumala siunatkoon sinua niin paljon.

Taivaallinen Isä, rukoilen kaikkien niiden puolesta, jotka näkevät tämän hämmästyttävän, ihmeellisen kertomuksen, jonka olen kertonut ja jonka olen nähnyt omin silmin.
Herra, kiitos siitä, että haluat rohkaista kaikkia, jotka näkevät tämän, ottamaan Sinut vastaan omakseen.

—-

2.11.2024 MEGA PARANTUMISKOKOUS ITALIASSA, Catania – PROFEETTA DR. OWUOR

HERRA PARANSI KATIN KUULON ALENEMAN JYVÄSKYLÄSSÄ SUOMESSA

DIAGNOOSI
Vuonna 2010 oikeasta korvastani lähti osittain kuulo. Vasemmalla korvalla kuulin vielä hiukan paremmin, mutta en kaikkea. Tuolloin, 23-vuotiaasta lähtien minusta tuli puolikuuro. Lääkäri totesi, että minulla on otoskleroosi, kuulonalenema. Minut leikattiin kolme kertaa Jyväskylän vanhassa keskussairaalassa, mutta se ei auttanut.

PARANTUMISEN HETKI
Sitten koitti lauantai 2.11.2024, kun katsoin ystävän luona voimallista Parantumiskokousta Italiasta Cataniasta. Kokouksen aikana tunsin, että nyt jotain tapahtui korvissani. Tunsin koko kropan läpi kylmät väreet ja tunsin että Jeesus koskettaa minua todella syvältä.

PARANTUMISEN JÄLKEEN
Kotiin tullessani huomasin, että todellakin, äänet olivat muuttuneet merkittävästi selkeämmiksi ja kuulin ääniä selvästi paremmin. Kuulin mm. lintujen laulua, jota en aiemmin kuullut ollenkaan.
Ennen piti koko ajan kysellä ihmisiltä, anteeksi, mitä sanoit? Nyt kuulen ihmisten äänet selvästi. Nyt ei tarvitse pitää enää musiikkia niin kovalla, jotta kuulen.
Se on ihmeellistä, että kuuluu kaikki äänet nyt huomattavasti terävämmin ja pystyn keskittymään niihin samanaikaisesti. Nyt kuulen mm. auton surinan, kun se menee ohitse ja kun puhelin soi. Ennen äänet sekoittuivat, nyt selkeät.

KIITOS JEESUS
Kiitän Herraa siitä ja että Pyhä Henki kosketti. Jeesus on Pelastajamme ja Parantajamme ja Hän voi auttaa ja puhdistaa ja vapauttaa kaikesta.
Kiitän Herran Profeettaa rukouksesta, joka avasi korvani kuulemaan ja että Hän palvelee Jeesusta rakkaudella. Herra on lähettänyt hänet valmistamaan Kristuksen seurakuntaa Messiaan tuloon.

Kati Haaki
Jyväskylä

Ménièren tauti oli vienyt Esko Väänäsen oikeasta korvasta kokonaan kuulon jo vuosia sitten. Kaikki muuttui, kun Esko seurasi Italiasta livenä voimallista Parantumiskokousta 2.11.2024, jossa Herran palvelija Profeetta julisti parantumisen kaikille sairaille Jeesuksen nimessä.

Esko kertoi, että hän tunsi viileän tuulen virtauksen useamman kerran. Hän sulki kuulevan vasemman korvan sormellaan ja huomasi kuulevansa kuurolla oikealla korvallaan nyt ääntä ensin hiljaisesti ja sitten voimistuen koko ajan enemmän ja enemmän.

Hän kävi testailemassa kuuloaan ja totesi todella nyt kuulevansa oikealla korvallaan ja todisti ihmeissään Jeesuksen ihmeteosta koko perheelleen. Kunnia Jumalalle!

www.jeesusontulossa.fi

Nyt kuulen ja puhun — Jumala paransi minut

Viittomakielelinen kertomus

Jyväskylän yliopisto mittasi, joskus 1980 luvulla suomalaisten huippu urheilijoiden jalkojen pituuserot, parempien tulosten saavuttamiseksi. Ja, kaikillahan heistä oli eriasteisia pituuseroja, jotka vaikuttivat mm. ponnistustilanteissa juoksuun, keihäänheittoon, kolmiloikkaan, korkeus / pituushyppyyn, kuulantyöntöön. Heille laitettiin kaikkiin lyhyemmän jalan kenkiin, joko pelkkä korotuspohjallinen ja tarvittaessa myöskin kantalapun korotus.

Sitten aikanaan Moskovan MM-kisoissa saavutetun mitalisaaliin kunnialla ylpeili myöskin yliopisto. Kisojen jälkeen he ottivat lehti-ilmoitusotoksella 5000 henkilöä, joilta löytyi eriasteisia jalkojen pituusroja 66 %:lla, joka on henkilöinä 3300. Otoksen perusteella syntyi päättely, että ainakin yksi – kolmesta suomalaisesta kävelee erimittaisin jaloin, joista kehkeytynee monenlaisia liikunta ja tukielinkipuja, aina hartia ja niska-alueille asti. Maratoonareilla ja sotilailla silloin – tällöin ilmenevä sääriluun murtuma (“marssimurtuma”) aiheutuu usein myös edelläsanotusta. Lisäksi monilla on myöskin onnettomuusperäisiä jalkojen pituuseroja, joihin ortopeditkään eivät pysty juurikaan vaikuttamaan, koska pidemmän jalan lyhentämisiin ei hevin lähdetä. Mutta, ei hätää, sillä jumalallinen huolenpito ulottuu osin tällekin paljolti työkyvyttömyyteen johtaneelle alueelle. Sillä maassamme on monia, niin pappeja, kuin maallikoitakin, joilla on rukouksen kautta, Pyhän Hengen antama armolahja, jalkojen pituuseron poistamiseksi, yli 38 vuotisen kokemukseni pohjalta lyhempi jalka pitenee 99,9 %:lla ja 40 %:lla iskias jää pois, ja 10 %:lla tasamittaisista kasvaa molemmat jalat. Kaikissa jalankasvuissa henkilö pidentyy ja luukasvuprosesseissa painokin nousee. Helsingin yliopisto on tutkinut tätä jalkojen kasvua tyhjästä sekunneissa, joka vaatisi energiaa niin paljon, ettei kaikkien maamme ydinvoimalaitosten yhteistuottokaan riittäisi samanlaisen massan tuotantoon, siinä ajassa. Tutkinnan laskentakaava: massa kertaa valon nopeus potenssiin kaksi.

Kun Lohjalainen pappi Jussi Brummer rukoili olympiajoukkueemme ylilääkäri Sakari Oravallekin mainittua armolahjaa, niin hän kuuli tiedon sanojen armolahjan kautta (aivo kuulemana): “Sakari Oravan armolahjan kautta Suomi saa kultamitalin”, jonka tiedon hän välitti saman tien kuulijoille. Sitten muutaman vuoden kuluttua alkoi Söulin MM-kisat, joissa keihäsmiehemme Tapio Korjus kaatui toiseksiviimeisellä heitollaan. Toimittajat kuvasivat koko maailmalle, ettei Korjus kykene enää heittämään viimeistään. Huoltomiehiä odotellessa paikalle ehtikin ensin Sakari Orava, tutkien maassa makaavaa Korjusta, todeten ettei hän voisi tehdä mitään, sillä lantio oli vinoutunut. Samalla hän muisti, että Yläkerrassa onkin joku, joka on luvannut jotain. Orava tarttui Korjuksen jalkateriin molemmin käsin ja samassa Korjuksen lyhyemmäksi käynyt jalka kasvoi, lantion myöskin oietessa. Orava ojensi kätensä auttaen Korjuksen jaloilleen, samalla hän huomasi olevansa jälleen heittokunnossa ja sieltähän se luvattu ja odotettu kultamitali irtosi.

Tämä oli aikoinaan lehdessä, Jussi Brummer on jo taivaissa, Jussille välitti tämän armolahjan Arthur Mûller olisko ollut 1983 kun tapasin Jussin, hän kertoi kasvattaneensa 40.000 suomalaisen jalat. (siis ei hän, vaan Kristus hänessä)