Olin elokuussa 1977 Södertäljessä hengellisissä kokouksissa, joissa Osmo Haavisto oli puhujana. Sanan julistuksen seurauksena minussa heräsi mielenkiinto hampaiden parantumista kohtaan. En mennyt esille pyytämään esirukousta, mutta penkissä istuessani huokailin rukouksia hampaistani Jumalan puoleen.

Kokousten väliajoilla alettiin tutkia, onko hampaissani reikiä. Ainakin neljään hampaaseeni oli ilmestynyt tavattoman kirkkaat hopeanväriset paikat. Kävin sittemmin koulu hammaslääkärissä. Kerroin hänelle, että olen ollut kokouksissa, missä hampaat parantuivat Jumalan yliluonnollisen voiman kautta. Ilmeisesti hammaslääkäri oli hämmästynyt ja vältteli kantaa asiaan valitellen kiireitään. Kuitenkin hän ennätti todeta, että muutamissa hampaissani oli paikkoja, joita ei ollut hänen hammaskartoissaan. Kysyin hammaslääkäriltä, onko näitä hampaita paikattu täällä. Hän tokaisi: ”Jaa, näitä hopea paikkojako?” Kysyin jälleen, että laitetaanko täällä koulu

hammaslääkärissä paikkoja tämän kaltaisesta aineesta. Hän vastasi, että ei ja lisäsi: ”Sinun on täytynyt käydä paikkausta massa ne jossain muussa hammaslääkärissä.

Kouluhammaslääkärin lisäksi en ole käynyt missään muussa hammaslääkärissä ja uskon, että Jumala on paikantanut hampaani yliluonnollisella tavalla ilman ihmiskäden apua tai hammaslääketieteellistä hoitoa.

Ruut Lajunen
Södertälje
Ruotsi