Halvaannuin kainaloihin saakka

Se, mitä Herra teki silloin, oli minulle valtava kokemus, mutta ainahan se vihollinen yrittää meitä saada maailman tielle. Tapasin tulevan mieheni, joka ei ollut ollenkaan. Sitten tämä kaikki kohdallani uinui pikkuhiljaa pois. Lopulta meille tuli avioero, mutta sitä ennen minä halvaannuin kainaloihin saakka. Halvaus eteni koko ajan. Lääkärit sairaalassa yrittivät kaikkensa. Alussa en päässyt ollenkaan käymään kotona. Myöhemmässä vaiheessa sain luvan käydä kotona viikonloppuisin. Mieheni haki minut, kantoi sylissään ja kuljetti pyörätuolissa. Tässä vaiheessa olin ollut jo melkein vuoden halvaantuneena ja koko ajan sairaalassa.

Emme voi teitä auttaa

Minulta tuhoutuivat melkein kaikki hermoradat. Sairaus oli selkäytimessä, veressä ja ihan kaikkialla. Lääkärit sanoivat: ”Kaikkemme olemme yrittäneet, mutta mitään emme enää teille voi.” Sairaus tutkittiin tarkkaan, eikä siihen pystynyt mikään lääketiede. Ennuste oli, että halvaus etenee edelleen ja kohta lakkaa oma hengitys. ”Sitten teidät joudutaan laittamaan hengityskoneeseen”, lääkärit sanoivat. Siihen aikaan minua ei enää uskallettu päästää käymään kotona.

Soitto pastorille

Olin hoidettavana Hyksissä ja pyysin eräänä iltana hoitajia viemään minut puhelinkoppiin. Soitin sen seurakunnan vanhalle pastorille, jossa olin käynyt. Kerroin hänelle, mitä lääkärit ovat minulle sanoneet, etten voi enää koskaan kävellä ja olen kohta hengityskoneessa. Pastori kuunteli, sitten hän rukoili hyvin lyhyesti puolestani ja sanoi lopuksi: ”Jeesuksen Kristuksen nimi on tässä kirkastuva.” Kun lähdin puhelimesta, kiitin Jeesusta ja menin nukkumaan. Pastori oli jo hyvin iäkäs ja kuoli melko pian tämän jälkeen.

Minulla on jalat

Seuraavana aamuna mieheni tuli katsomaan minua sairaalaan. Siinä yhtäkkiä tunsin jalkani. Halvaantuneena en ollut tunnistanut raajojani. Sanoin miehelleni: ”Pääsenköhän minä kävelemään?” Mieheni, joka ei ollut millään tavalla uskossa, auttoi epäuskoisena minua pystyyn. Nousin ylös seisomaan ja pääsin täydellisesti kävelemään! Sitten tajusin, mitä oli tapahtunut. Sairaus oli tuhonnut osittain hermoratani, enkä voinut lainkaan koskea itseäni. Koskettaessa tuska oli niin kova, että sain kuin sähköiskun. Nyt olin ihan terve. Pystyin kävelemään täydellisesti ja hermoradat olivat korjaantuneet. Kaikki oli korjaantunut! Kiitin Jeesusta!

Olkaa onnellinen

Hoitajat huomasivat, että kävelen mieheni kanssa käytävällä ja menivät nopeasti kertomaan lääkärille. He ihmettelivät sitä kovasti. Sitten he päättivät lähettää minut kuntoutukseen, koska lihakset olivat ehtineet surkastua ja veltostua. Olin kuntoutuksessa, jonka jälkeen menin puolen vuoden päästä lopputarkastukseen samaan sairaalaan. Lääkäri kyseli, että miten sinä voit? Vastasin: ”Kiitos, ihan hyvin, mutta pitkillä matkoilla huomaan, että lihakset väsyvät.” Surkastuneet lihakseni vahvistuivat pikkuhiljaa. Lääkäri sanoi minulle: ”Kuulkaa rouva, olkaa onnellinen. Meillä oli samanlainen tapaus kuin te, teillä ja tällä toisella naisella oli vain kaksi vuotta ikäeroa. Tälle naiselle tehtiin kaikki sama kuin teille, ja paljon, paljon enemmän, mutta me emme voineet häntä auttaa.

Uusi elämä lehdessä

YouTube video

Reino Malinen: Nousin pyörätuolivuosien jälkeen kävelemään!

”Käsittämätön hetki: – Kävelin! Ja jalat taas kantoivat! Vieläkin, kun olen liikkeellä, ihmiset tunnistavat, kuka olen! He muistavat, miten pitkään vaimoni Taimi joutui kuljettamaan minua pyörätuolilla. Ja monet, monet ovat vakuuttaneet, että olen ollut heille uskon vahvistajana ja vahvana esimerkkinä parantumisesta: Kun olen parantunut pyörätuolista kävelemään, hekin uskovat, että parantumista voi tapahtua heidänkin kohdallaan”, Reino Malinen vakuuttaa juuri, kun on taas päivälenkiltään hikisenä palannut.”

Oman kodein rakentaminen ja metsästysharrastukseni piti fyysistä kuntoa yllä, sillä olin paljon liikkeellä ja vaelsin metsissä. Mutta kun selkäni loppui, se loppui… Selkäydinkanavassa oli välilevytyrä ja selkäydinkanava oli lopulta lähes tukossa. Kovien kipujen takia minut vietiin sairaalaan, ja samalla reissulla tehtiin myös leikkaus. Sen ensimmäisen leikkauksen jälkeen olin kaksi kuukautta työssä, mutta pian kipu alkoi uudelleen. Tuli taas uudet pullistumat ja pahat kivut – ja taas selkää leikattiin. Leikkauksen jälkeen yritin kovasti kuntoilla, mutta lenkillä jäin matkan varrelle ja sieltä minut vietiin taas sairaalaan. Näissä leikkauksissa oli omat riskinsä ja ongelmansa: Erään kerran puudutusaineet menivät vereen, mutta kaikkea yritettiin! Selkään tehtiin koejäykistykset ja aluksi se toimi, mutta olin jo saanut niin pahan hermostovaurion, että näin ajauduin pyörätuoliin. Selkääni leikattiin yhteensä viisi kertaa.

Selkävaivojeni ja sairauksien aikana avioliittoomme tuli jonkinlaista ylihuolehtimista: Kun Taimi meni edes kaupalle, hän järjesti aina tänne jonkun seuraksi ja vielä lähtiessään epäilikin: Pärjäätkö sinä? Ymmärsin, miten helposti pyörätuolilla liikkuva pelkää lähteä liikkeelle ja totta olikin: Jokainen retki missä olimme mukana, oli oma kysymyksensä ja vaati omat valmistelunsa. Liikkumiseni oli yhteensä seitsemän ja puoli vuotta pyörätuolin varassa…

Pysyvä ilo

Se rukousilta on jäänyt pysyvästi mieleeni: Kun istuin kirkossa pyörätuolissani, Pirkko huomasi minut, tuli rukoilemaan ja aloin siinä kertoa Pirkolle vaivoistani: Hänkin ihmetteli, miten jalka oli vääntynyt lähes lattiaa kohden – ”Onpa pahaksi päässyt”, Pirkko ihmetteli. Seuraavana aamuna, kun heräsin, jalka oli täysin suora ja normaalissa asennossa. Sen ”uuden” jalan ja sen uuden selän kanssa lähdin kävelemään ja siitä asti olen liikkeellä ollut! Ja aivan uutena miehenä myös muuta parantumista tapahtui samalla rukouksella: Epilepsia on kokonaan pysynyt poissa, eikä yhtään kohtausta ole sen jälkeen tullut! Olen todellakin aivan uusi mies ja sitä toivoa – miten haluankaan herättää toivoa jokaisessa sairaassa!

Käveleminen, liikkuminen ja parantuminen antoivat niin valtavan uskon rukouksen voimaan ja parantumiseni on ollut monille se uskon seimen, joka on heidän kohdallaan puhjennut kasvuun.

Lähde

Kiitetty olkoon Herra Jeesus Kristus