Pertti Söderlund video
Selvä. Tässä on koko alkuperäisen englanninkielisen kertomuksen täydellinen ja sanatarkka suomennos — mitään ei ole lyhennetty, poistettu tai muutettu. Olen säilyttänyt alkuperäisen rytmin ja sisällön mahdollisimman uskollisesti.
—-
Nimeni on Pertti Söderlund, ja olen ollut lähetyssaarnaajana Afrikassa hyvin pitkän ajan.
Vanhempani menivät sinne, Keniaan ja Ugandaan, kun olin vasta neljävuotias.
Mutta eräänä päivänä, kun olin 17-vuotias Chebelilissä lähellä Kisumua, Keniassa, olimme lähetysasemalla, ja isäni puhui siellä joillekin pastoreille ja muille.
Olin kapinallinen nuori poika, 17-vuotias, ja sanoin:
”Voi, en halua enää olla Afrikassa. En halua enää olla tekemisissä lähetystyön kanssa tai aina vanhempieni kanssa.”
Olin siis hieman kapinallinen.
Mutta sinä päivänä, kun menimme tälle lähetysasemalle, elämäni muuttui täysin.
Rosvot, noin 15–20 miestä, hyökkäsivät lähetysasemalle sinä yönä, kun olimme siellä.
Ja kun olimme vierastalossa, sisareni oli vasemmalla puolella, minä keskellä, ja äitini ja isäni oikealla puolella.
Meni isäni kanssa ulos juuri ennen kuin generaattori sammutettiin, vain katsoaksemme kuinka kauniita tähdet olivat ja niin edelleen.
Yhtäkkiä näimme sokeriruokoviljelmien keskellä, että sieltä alkoi näkyä valoja.
Kysyimme näiltä ihmisiltä: Iko tavopani? — onko mitään ongelmaa?
Koska siellä oli klinikka, joka oli jo suljettu kello 21.30 illalla.
Mutta ajattelimme, että ehkä jotkut ihmiset toivat potilaita klinikalle.
Mutta niin ei ollut.
Nuo miehet huusivat:
”Älkää hyökätkö, me olemme pest and a mali! Me haluamme rahaa ja me haluamme omaisuutta!”
Ja niin he alkoivat heittää kiviä meitä kohti.
Sitten isäni sanoi: ”Voi ei, meidät aiotaan ryöstää, rosvot hyökkäävät!”
”Pertti, mene huoneeseesi, lukitse ovi.”
Sitten isä meni omaan huoneeseensa, ja sisareni oli omassaan.
Kun minä avasin oveni, näin jonkun osoittavan minua jollakin.
Mitä? Koska minulla ei ollut verhoja ikkunassani.
Näin siis jonkun osoittavan jotain, ja samaan aikaan — pam! — se räjähti.
Lasia lensi silmiini, ja tajusin vuotavani verta, ja korvani olivat lukossa.
Luoti meni aivan hiusteni yläpuolelta — muuten en olisi nyt täällä kertomassa tätä tarinaa.
Kaaduin maahan ja sanoin: ”Voi ei, kuolenko minä tänään? Olen vasta 17-vuotias.”
Menen sängyn alle, ja siellä yritin muistella, mitä Raamatusta osasin.
”Oi Herra, mitä minä voin muistaa?”
Ja muistin Roomalaiskirjeen 10:13:
”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.”
Ja sanoin Jeesukselle: ”Oi Jeesus, anna anteeksi, että olen ollut niin kapinallinen ja tottelematon sinua kohtaan. Anna syntini anteeksi. Kirjoita nimeni Elämän kirjaan, että jos kuolen tänään, pääsisin ainakin taivaaseen.
Mutta, Herra, jos pelastat perheemme tästä onnettomuudesta, olen valmis palvelemaan sinua missä ikinä haluat, niin kauan kuin haluat, niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa haluat minun olevan.”
Tämä on yksi syy siihen, miksi olen yhä Afrikassa, koska pystyin antamaan anteeksi näille hyökkääjille siitä, mitä he yrittivät tehdä.
Olin sängyn alla, ja siellä tulin tuntemaan Jeesuksen.
Siellä otin Hänet vastaan elämääni.
Ymmärsin, että sydämeeni tuli rauha — ja sain jopa rakkautta niitä ihmisiä kohtaan, jotka yrittivät satuttaa meitä.
Sitten kuulin, kun nuo miehet huusivat ulkona, kun he menivät äitini ja isäni huoneeseen ja yrittivät tappaa isäni.
He sanoivat: ”Tappakaa heidät kaikki, uu, hai waua!”
He löivät häntä maatshetella, ja he haavoittivat isäni hyvin vakavasti, niin että hän oli lähellä kuolla — mutta hän jäi eloon.
Ja muistan sanat, jotka isäni sanoi, kun he painoivat hänet seinää vasten — olin sisällä vierashuoneessa ja kuulin hänen sanovan:
”Minä käsken teitä Jeesuksen Kristuksen nimessä menemään pois!”
Ja yhtäkkiä nuo miehet näyttivät siltä, kuin he olisivat nähneet haamun, ja he kaatuivat selälleen maahan verannalta alas.
Sitten he pakenivat.
Isäni oli pahasti haavoittunut. Hänet vietiin nopeasti sairaalaan.
Hän selvisi, ja minä olin yhä sängyn alla.
Äitini oli lähes tapettu, sisareni oli vähällä joutua raiskatuksi, mutta hän onnistui piiloutumaan.
En koskaan unohda, kun tulimme ulos ja näimme isän vuotavan verta kauheasti.
Uskon, että tämä tapahtui, jotta Jumala halusi näyttää minulle, että Hän voi tehdä mitä tahansa ja auttaa meitä kauheissakin tilanteissa.
Kun näin isäni vuotavan verta ja hänet vietiin sairaalaan, ja kun otin lasinsirpaleet pois kasvoistani, tein Herralle lupauksen:
”Herra, haluan tehdä sen, mitä sinä haluat, missä tahdot ja niin kauan kuin tahdot.”
Samaiset ihmiset, jotka hyökkäsivät lähetysasemalle, olivat viikkoa tai kahta aikaisemmin hyökänneet sokeritehdasviljelmälle intialaista perhettä vastaan ja tappaneet heidät kaikki hyvin julmalla tavalla.
He luulivat voivansa tehdä samoin meille, mutta Jumala puuttui asiaan, koska Hänellä oli suunnitelma — ja se suunnitelma oli, että me palvelisimme Häntä.
Myöhemmin isäni meni Ugandaan jatkamaan lähetystyötä ja aloittamaan työtä siellä, missä minä olen vielä tänäkin päivänä Ugandassa.
Mutta haluan kertoa sinulle: tämä muutti elämäni.
Ja Raamattu sanoo Roomalaiskirjeessä, että
”Jos sinä tunnustat suullasi, että Jeesus on Herra, ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut.”
Se ei ole mikään teologinen asia, jota sinun täytyy yrittää olla tai tulla hyväksi.
Sinun tarvitsee vain ottaa Jeesus vastaan elämääsi.
Hän antaa syntisi anteeksi.
Jeesus kuoli ristillä ja vuodatti verensä puolestasi, jotta saisit iankaikkisen elämän, ja jotta voisit myös parantua sairauksistasi, koska Hän rakastaa sinua niin paljon.
Hän ei halua, että kärsit turhaan.
Mutta tämän tapahtuman jälkeen, noin kolme kuukautta myöhemmin, olimme Nakurun kaupungissa Keniassa, ja olimme karismaattisessa kokouksessa, jossa oli hyvin paljon ihmisiä eri kirkoista.
Siellä oli uudestisyntyneitä katolilaisia, helluntailaisia, presbyteerejä, anglikaanisia ja jopa luterilaisia — yhteensä noin 300–400 meitä oli siinä suuressa salissa.
Ja siellä oli amerikkalainen mies — en muista hänen nimeään nyt — mutta hän puhui.
Yhtäkkiä näin, kun menin toiselle riville, että ensimmäisellä rivillä oli mies, joka kantoi kahdeksanvuotiasta poikaansa — Kikuyu-heimon miestä.
Hän tuli, toi poikansa ja laski tämän aivan siihen eteen, missä olin takana, joten pystyin näkemään kaiken hyvin selvästi.
Kun hän laski pojan siihen, menin katsomaan tarkemmin: pojalla ei ollut lainkaan jalkoja, ei ollenkaan, ei mitään.
Hänellä oli lantio, mutta ei jalkoja.
Ja tämä mies, amerikkalainen saarnaaja, puhui hyvin rauhallisesti ja mukavasti, mutta sitten hän lopetti puhumisen ja sanoi:
”Odottakaapa hetki — Jumala on antanut minulle tehtävän, joka minun täytyy tehdä.”
Hän käveli alas saarnatuolilta tämän nuoren pojan luo, ja en koskaan unohda näitä sanoja, jotka hän sanoi:
”Poika, haluaisitko pelata jalkapalloa?”
Ajattelin: ”Oletko hullu? Tällä pojalla ei ole jalkoja! Hän ei voi koskaan pelata jalkapalloa elämässään!”
Mutta poika sanoi:
”Herra, onko se mahdollista?”
Ja saarnaaja sanoi:
”Kyllä, Jumala on juuri kertonut minulle, että Hänellä on sinulle uudet jalat.
Se, mitä vihollinen, paholainen, on sinulta ottanut pois, Jumala antaa sinulle nyt takaisin uudet jalat elämääsi varten.”
En koskaan unohda, kun hän pani kätensä pojan alle ja sanoi:
”Sinä paholainen, sinä veit tältä pojalta jalat pois, mutta nyt on maksun aika!
Jeesus, kiitos, että voin rukoilla tämän pojan puolesta ja tiedän, että aiot tehdä sen ihmeen, jonka olet luvannut.”
Kun hän piti poikaa käsissään, yhtäkkiä alkoi tapahtua jotain.
Sitä on vaikea selittää.
Yhtäkkiä se, mitä ei ollut olemassa, alkoi muodostua.
Ensin jalat alkoivat kasvaa.
Sen jälkeen, hetken kuluttua, tulivat polvet — samanaikaisesti.
Sitten polvilumpiot tulivat näkyviin.
Sitten se jatkui alaspäin, aina jalkateriin asti.
Sitten se pysähtyi hetkeksi.
Ajattelin: ”Voi ei, saako hän vain tyngät vai tuleeko hänelle myös jalat?”
Kaikki rukoilivat.
Ihmiset olivat aivan ihmeissään, koska he näkivät luovan ihmeen — sellaisen, jonka voi tehdä vain Jumala, joka on meidät luonut.
Noin minuutin tai puolentoista minuutin kuluttua yhtäkkiä kantapäät alkoivat näkyä, ja sitten jalat — siis jalkaterät — tulivat näkyviin samanaikaisesti, eivät yksi kerrallaan, vaan yhtä aikaa.
Jopa varpaankynnet muodostuivat!
Voitko kuvitella, kuinka ihmeellinen Jumala meillä on?
Sitten saarnaaja sanoi:
”No niin, nuori mies, nyt on sinun vuorosi tehdä jotakin. Nouse ylös.”
Poika yritti, ja hän nousi seisomaan.
Hänen jalkansa olivat jo vahvat, Jumalan antamat.
Sitten hän sanoi:
”Ota ensimmäinen askeleesi.”
Poika otti ensimmäisen askeleen.
Sitten toisen askeleen.
Sitten kolmannen.
Sitten hän alkoi kävellä nopeammin.
Sitten hän alkoi juosta ihmisten edessä ja oli niin innoissaan:
”Oi, kiitos Jeesus, että annoit minulle jalkani!”
Saarnaaja meni takaisin ylös jatkamaan saarnaansa, mutta sanoi ensin:
”Hei, onko täällä joku, joka voisi hakea pallon pojalle?”
Joku meni ja toi pallon.
Kun saarnaaja jatkoi puhettaan, poika potki palloa uusilla jaloillaan.
Kuinka tätä voi selittää?
Tämä on jotain, mitä olen nähnyt omin silmin.
Ja tiedän, että Jumalalle ei ole mitään mahdotonta tässä maailmassa.
Jos vain annamme elämämme Hänelle ja luotamme Häneen, Hän antaa meille sen, mitä tarvitsemme elämässämme.
Ja muista: mikään ei voi tuhota tai tappaa sinua ennen kuin olet tehnyt sen työn, jonka Jumala haluaa sinun tekevän.
Vakuutan sinulle, että jos otat Kristuksen vastaan elämääsi, saat ilon, rauhan ja tyytyväisyyden.
Ja sinulla on rinnallasi Jumala, joka on luonut koko maailmankaikkeuden.
Mikä voisi olla parempi elämä kuin palvella Jumalaa ja kertoa ihmisille tällaista hyvää uutista — että Jeesus vuodatti verensä ristillä sinun puolestasi, jotta jos uskot Häneen, saat iankaikkisen elämän, eikä sinun tarvitse huolehtia, vaan voit luottaa Häneen.
Jumala siunatkoon sinua niin paljon.
Taivaallinen Isä, rukoilen kaikkien niiden puolesta, jotka näkevät tämän hämmästyttävän, ihmeellisen kertomuksen, jonka olen kertonut ja jonka olen nähnyt omin silmin.
Herra, kiitos siitä, että haluat rohkaista kaikkia, jotka näkevät tämän, ottamaan Sinut vastaan omakseen.
—-
2.11.2024 MEGA PARANTUMISKOKOUS ITALIASSA, Catania – PROFEETTA DR. OWUOR
HERRA PARANSI KATIN KUULON ALENEMAN JYVÄSKYLÄSSÄ SUOMESSA
DIAGNOOSI
Vuonna 2010 oikeasta korvastani lähti osittain kuulo. Vasemmalla korvalla kuulin vielä hiukan paremmin, mutta en kaikkea. Tuolloin, 23-vuotiaasta lähtien minusta tuli puolikuuro. Lääkäri totesi, että minulla on otoskleroosi, kuulonalenema. Minut leikattiin kolme kertaa Jyväskylän vanhassa keskussairaalassa, mutta se ei auttanut.
PARANTUMISEN HETKI
Sitten koitti lauantai 2.11.2024, kun katsoin ystävän luona voimallista Parantumiskokousta Italiasta Cataniasta. Kokouksen aikana tunsin, että nyt jotain tapahtui korvissani. Tunsin koko kropan läpi kylmät väreet ja tunsin että Jeesus koskettaa minua todella syvältä.
PARANTUMISEN JÄLKEEN
Kotiin tullessani huomasin, että todellakin, äänet olivat muuttuneet merkittävästi selkeämmiksi ja kuulin ääniä selvästi paremmin. Kuulin mm. lintujen laulua, jota en aiemmin kuullut ollenkaan.
Ennen piti koko ajan kysellä ihmisiltä, anteeksi, mitä sanoit? Nyt kuulen ihmisten äänet selvästi. Nyt ei tarvitse pitää enää musiikkia niin kovalla, jotta kuulen.
Se on ihmeellistä, että kuuluu kaikki äänet nyt huomattavasti terävämmin ja pystyn keskittymään niihin samanaikaisesti. Nyt kuulen mm. auton surinan, kun se menee ohitse ja kun puhelin soi. Ennen äänet sekoittuivat, nyt selkeät.
KIITOS JEESUS
Kiitän Herraa siitä ja että Pyhä Henki kosketti. Jeesus on Pelastajamme ja Parantajamme ja Hän voi auttaa ja puhdistaa ja vapauttaa kaikesta.
Kiitän Herran Profeettaa rukouksesta, joka avasi korvani kuulemaan ja että Hän palvelee Jeesusta rakkaudella. Herra on lähettänyt hänet valmistamaan Kristuksen seurakuntaa Messiaan tuloon.
Kati Haaki
Jyväskylä
Ménièren tauti oli vienyt Esko Väänäsen oikeasta korvasta kokonaan kuulon jo vuosia sitten. Kaikki muuttui, kun Esko seurasi Italiasta livenä voimallista Parantumiskokousta 2.11.2024, jossa Herran palvelija Profeetta julisti parantumisen kaikille sairaille Jeesuksen nimessä.
Esko kertoi, että hän tunsi viileän tuulen virtauksen useamman kerran. Hän sulki kuulevan vasemman korvan sormellaan ja huomasi kuulevansa kuurolla oikealla korvallaan nyt ääntä ensin hiljaisesti ja sitten voimistuen koko ajan enemmän ja enemmän.
Hän kävi testailemassa kuuloaan ja totesi todella nyt kuulevansa oikealla korvallaan ja todisti ihmeissään Jeesuksen ihmeteosta koko perheelleen. Kunnia Jumalalle!
www.jeesusontulossa.fi
Jyväskylän yliopisto mittasi, joskus 1980 luvulla suomalaisten huippu urheilijoiden jalkojen pituuserot, parempien tulosten saavuttamiseksi. Ja, kaikillahan heistä oli eriasteisia pituuseroja, jotka vaikuttivat mm. ponnistustilanteissa juoksuun, keihäänheittoon, kolmiloikkaan, korkeus / pituushyppyyn, kuulantyöntöön. Heille laitettiin kaikkiin lyhyemmän jalan kenkiin, joko pelkkä korotuspohjallinen ja tarvittaessa myöskin kantalapun korotus.
Sitten aikanaan Moskovan MM-kisoissa saavutetun mitalisaaliin kunnialla ylpeili myöskin yliopisto. Kisojen jälkeen he ottivat lehti-ilmoitusotoksella 5000 henkilöä, joilta löytyi eriasteisia jalkojen pituusroja 66 %:lla, joka on henkilöinä 3300. Otoksen perusteella syntyi päättely, että ainakin yksi – kolmesta suomalaisesta kävelee erimittaisin jaloin, joista kehkeytynee monenlaisia liikunta ja tukielinkipuja, aina hartia ja niska-alueille asti. Maratoonareilla ja sotilailla silloin – tällöin ilmenevä sääriluun murtuma (“marssimurtuma”) aiheutuu usein myös edelläsanotusta.
Lisäksi monilla on myöskin onnettomuusperäisiä jalkojen pituuseroja, joihin ortopeditkään eivät pysty juurikaan vaikuttamaan, koska pidemmän jalan lyhentämisiin ei hevin lähdetä.
Mutta, ei hätää, sillä jumalallinen huolenpito ulottuu osin tällekin paljolti työkyvyttömyyteen johtaneelle alueelle. Sillä maassamme on monia, niin pappeja, kuin maallikoitakin, joilla on rukouksen kautta, Pyhän Hengen antama armolahja, jalkojen pituuseron poistamiseksi, yli 38 vuotisen kokemukseni pohjalta lyhempi jalka pitenee 99,9 %:lla ja 40 %:lla iskias jää pois, ja 10 %:lla tasamittaisista kasvaa molemmat jalat. Kaikissa jalankasvuissa henkilö pidentyy ja luukasvuprosesseissa painokin nousee. Helsingin yliopisto on tutkinut tätä jalkojen kasvua tyhjästä sekunneissa, joka vaatisi energiaa niin paljon, ettei kaikkien maamme ydinvoimalaitosten yhteistuottokaan riittäisi samanlaisen massan tuotantoon, siinä ajassa. Tutkinnan laskentakaava: massa kertaa valon nopeus potenssiin kaksi.
Kun Lohjalainen pappi Jussi Brummer rukoili olympiajoukkueemme ylilääkäri Sakari Oravallekin mainittua armolahjaa, niin hän kuuli tiedon sanojen armolahjan kautta (aivo kuulemana): “Sakari Oravan armolahjan kautta Suomi saa kultamitalin”, jonka tiedon hän välitti saman tien kuulijoille. Sitten muutaman vuoden kuluttua alkoi Söulin MM-kisat, joissa keihäsmiehemme Tapio Korjus kaatui toiseksiviimeisellä heitollaan. Toimittajat kuvasivat koko maailmalle, ettei Korjus kykene enää heittämään viimeistään. Huoltomiehiä odotellessa paikalle ehtikin ensin Sakari Orava, tutkien maassa makaavaa Korjusta, todeten ettei hän voisi tehdä mitään, sillä lantio oli vinoutunut. Samalla hän muisti, että Yläkerrassa onkin joku, joka on luvannut jotain. Orava tarttui Korjuksen jalkateriin molemmin käsin ja samassa Korjuksen lyhyemmäksi käynyt jalka kasvoi, lantion myöskin oietessa. Orava ojensi kätensä auttaen Korjuksen jaloilleen, samalla hän huomasi olevansa jälleen heittokunnossa ja sieltähän se luvattu ja odotettu kultamitali irtosi.
Tämä oli aikoinaan lehdessä, Jussi Brummer on jo taivaissa, Jussille välitti tämän armolahjan Arthur Mûller olisko ollut 1983 kun tapasin Jussin, hän kertoi kasvattaneensa 40.000 suomalaisen jalat. (siis ei hän, vaan Kristus hänessä)
PARANTAAKO JEESUS?
Evankeliumin sanomaan kuuluu syntien anteeksiantamuksen, Pyhällä Hengellä täyttymisen ja iankaikkisen elämän lupauksen lisäksi valtava sanoma siitä, että Jeesus Kristus on sairauksien parantaja. Tahdothan uskoa Raamatun sanan siitä, että »Jeesus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti» (Hebr. 13:8). Jeesuksen toimintaan kuului erottamattomasti sairaitten parantaminen. Kun luet evankeliumeja ja Apostolien tekoja, saat havaita, kuinka yllättävän keskeisellä sijalla ovat kertomukset niistä, jotka kokivat parantumisen Jeesuksen nimessä. Oli siis aivan luonnollista, että kun Jeesus tuli, sairaat kokoontuivat Hänen luokseen ja Hän paransi heidät. »Mutta sanoma hänestä levisi vielä enemmän, ja paljon kansaa kokoontui kuulemaan häntä ja parantuakseen vaivoistansa» (Luuk. 5:15). Jeesus saarnasi evankeliumia ja ‘paransi kaikkinaisia tauteja’. (Matt. 4:23,24).
Jos uskot Raamatun sanan siitä, että Jeesus on sama tänäänkin, siitä on vain yksi johtopäätös. Nytkin Hän parantaa sairaita.
KANTOIKO JEESUS SAIRAUTENI?
Evankeliumiin kuuluu se, että Jeesus on jo ottanut kantaakseen sinun sairautesi. Jesaja sanoo ihanassa ennustuksessaan: »Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme HÄN SÄLYTTI PÄÄLLENSÄ» (Jes. 53:4). Ajattele sinun sairautesi laskettiin Jeesuksen päälle. Kun Vapahtaja joutui taivuttamaan selkänsä roomalaisen sotilaan ruoskittavaksi, samalla Häneen lyötiin sinun sairautesi, koska Jumala näki hyväksi lyödä Häntä sairaudella. Ajattele, sinun syöpäsi, sinun astmasi, sinun selkä- ja lonkkavikasi, sinun sydänsairautesi ja sinun kuuroutesi, ja mikä sinua vaivanneekin, nämä kaikki lyötiin sinun Mestariisi, Vapahtajaan, Jeesukseen Kristukseen.
Miksi? Siksi, että sinä saat olla vapaa. Kiitos Jumalalle! Evankeliumin sanoma Kristuksesta on täydellinen vapauden sanoma. Sinä saat vapautua tässä ja nyt, tätä lukiessasi, Jeesuksen nimessä, koska Jeesusta on lyöty sinun sairaudellasi ja Hän on ottanut sen kantaakseen.
PARANTAJA TÄNÄÄN.
Erityisesti tämän lehtisen tullessa lukijoiden käsiin elämme sellaista aikaa, jolloin Jumala on herätellyt meitä kuin uudelleen tästä totuudesta. Me olemme saaneet lisää uskoa siihen, että Jeesus haluaa toimia samalla tavalla tänäänkin. Kansanjoukot ovat jälleen lähteneet liikkeelle. Olemme saaneet monia valtavia todistuksia siitä, miten Herra on kohdannut ja parantanut. Kun olemme saaneet laskea samoin kuin opetuslapset ennen kätemme sairaitten päälle ja vapauttaa heidät Jeesuksen nimessä, on Pyhän Hengen voima laskeutunut heidän ylleen.
SINULLE!
Lukijani, tahdon rohkaista sinua tällä valtavalla evankeliumin sanomalla Jeesuksesta, joka on ottanut pois maailman synnin, joka kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella ja joka parantaa sairauksista, koska Hän itse on ne jo kantanut ristille. Mikä ihana sanoma. Sinä voit nyt heti yhtyä kiittämään ja ylistämään tätä Jeesusta ja Hänen tekojaan. Ja sinä saat myös kokea ne tosiksi.
Halvaannuin kainaloihin saakka
Se, mitä Herra teki silloin, oli minulle valtava kokemus, mutta ainahan se vihollinen yrittää meitä saada maailman tielle. Tapasin tulevan mieheni, joka ei ollut ollenkaan. Sitten tämä kaikki kohdallani uinui pikkuhiljaa pois. Lopulta meille tuli avioero, mutta sitä ennen minä halvaannuin kainaloihin saakka. Halvaus eteni koko ajan. Lääkärit sairaalassa yrittivät kaikkensa. Alussa en päässyt ollenkaan käymään kotona. Myöhemmässä vaiheessa sain luvan käydä kotona viikonloppuisin. Mieheni haki minut, kantoi sylissään ja kuljetti pyörätuolissa. Tässä vaiheessa olin ollut jo melkein vuoden halvaantuneena ja koko ajan sairaalassa.
Emme voi teitä auttaa
Minulta tuhoutuivat melkein kaikki hermoradat. Sairaus oli selkäytimessä, veressä ja ihan kaikkialla. Lääkärit sanoivat: ”Kaikkemme olemme yrittäneet, mutta mitään emme enää teille voi.” Sairaus tutkittiin tarkkaan, eikä siihen pystynyt mikään lääketiede. Ennuste oli, että halvaus etenee edelleen ja kohta lakkaa oma hengitys. ”Sitten teidät joudutaan laittamaan hengityskoneeseen”, lääkärit sanoivat. Siihen aikaan minua ei enää uskallettu päästää käymään kotona.
Soitto pastorille
Olin hoidettavana Hyksissä ja pyysin eräänä iltana hoitajia viemään minut puhelinkoppiin. Soitin sen seurakunnan vanhalle pastorille, jossa olin käynyt. Kerroin hänelle, mitä lääkärit ovat minulle sanoneet, etten voi enää koskaan kävellä ja olen kohta hengityskoneessa. Pastori kuunteli, sitten hän rukoili hyvin lyhyesti puolestani ja sanoi lopuksi: ”Jeesuksen Kristuksen nimi on tässä kirkastuva.” Kun lähdin puhelimesta, kiitin Jeesusta ja menin nukkumaan. Pastori oli jo hyvin iäkäs ja kuoli melko pian tämän jälkeen.
Minulla on jalat
Seuraavana aamuna mieheni tuli katsomaan minua sairaalaan. Siinä yhtäkkiä tunsin jalkani. Halvaantuneena en ollut tunnistanut raajojani. Sanoin miehelleni: ”Pääsenköhän minä kävelemään?” Mieheni, joka ei ollut millään tavalla uskossa, auttoi epäuskoisena minua pystyyn. Nousin ylös seisomaan ja pääsin täydellisesti kävelemään! Sitten tajusin, mitä oli tapahtunut. Sairaus oli tuhonnut osittain hermoratani, enkä voinut lainkaan koskea itseäni. Koskettaessa tuska oli niin kova, että sain kuin sähköiskun. Nyt olin ihan terve. Pystyin kävelemään täydellisesti ja hermoradat olivat korjaantuneet. Kaikki oli korjaantunut! Kiitin Jeesusta!
Olkaa onnellinen
Hoitajat huomasivat, että kävelen mieheni kanssa käytävällä ja menivät nopeasti kertomaan lääkärille. He ihmettelivät sitä kovasti. Sitten he päättivät lähettää minut kuntoutukseen, koska lihakset olivat ehtineet surkastua ja veltostua. Olin kuntoutuksessa, jonka jälkeen menin puolen vuoden päästä lopputarkastukseen samaan sairaalaan. Lääkäri kyseli, että miten sinä voit? Vastasin: ”Kiitos, ihan hyvin, mutta pitkillä matkoilla huomaan, että lihakset väsyvät.” Surkastuneet lihakseni vahvistuivat pikkuhiljaa. Lääkäri sanoi minulle: ”Kuulkaa rouva, olkaa onnellinen. Meillä oli samanlainen tapaus kuin te, teillä ja tällä toisella naisella oli vain kaksi vuotta ikäeroa. Tälle naiselle tehtiin kaikki sama kuin teille, ja paljon, paljon enemmän, mutta me emme voineet häntä auttaa.
Uusi elämä lehdessä
YouTube video
Reino Malinen: Nousin pyörätuolivuosien jälkeen kävelemään!
”Käsittämätön hetki: – Kävelin! Ja jalat taas kantoivat! Vieläkin, kun olen liikkeellä, ihmiset tunnistavat, kuka olen! He muistavat, miten pitkään vaimoni Taimi joutui kuljettamaan minua pyörätuolilla. Ja monet, monet ovat vakuuttaneet, että olen ollut heille uskon vahvistajana ja vahvana esimerkkinä parantumisesta: Kun olen parantunut pyörätuolista kävelemään, hekin uskovat, että parantumista voi tapahtua heidänkin kohdallaan”, Reino Malinen vakuuttaa juuri, kun on taas päivälenkiltään hikisenä palannut.”
Oman kodein rakentaminen ja metsästysharrastukseni piti fyysistä kuntoa yllä, sillä olin paljon liikkeellä ja vaelsin metsissä. Mutta kun selkäni loppui, se loppui… Selkäydinkanavassa oli välilevytyrä ja selkäydinkanava oli lopulta lähes tukossa. Kovien kipujen takia minut vietiin sairaalaan, ja samalla reissulla tehtiin myös leikkaus. Sen ensimmäisen leikkauksen jälkeen olin kaksi kuukautta työssä, mutta pian kipu alkoi uudelleen. Tuli taas uudet pullistumat ja pahat kivut – ja taas selkää leikattiin. Leikkauksen jälkeen yritin kovasti kuntoilla, mutta lenkillä jäin matkan varrelle ja sieltä minut vietiin taas sairaalaan. Näissä leikkauksissa oli omat riskinsä ja ongelmansa: Erään kerran puudutusaineet menivät vereen, mutta kaikkea yritettiin! Selkään tehtiin koejäykistykset ja aluksi se toimi, mutta olin jo saanut niin pahan hermostovaurion, että näin ajauduin pyörätuoliin. Selkääni leikattiin yhteensä viisi kertaa.
Selkävaivojeni ja sairauksien aikana avioliittoomme tuli jonkinlaista ylihuolehtimista: Kun Taimi meni edes kaupalle, hän järjesti aina tänne jonkun seuraksi ja vielä lähtiessään epäilikin: Pärjäätkö sinä? Ymmärsin, miten helposti pyörätuolilla liikkuva pelkää lähteä liikkeelle ja totta olikin: Jokainen retki missä olimme mukana, oli oma kysymyksensä ja vaati omat valmistelunsa. Liikkumiseni oli yhteensä seitsemän ja puoli vuotta pyörätuolin varassa…
Pysyvä ilo
Se rukousilta on jäänyt pysyvästi mieleeni: Kun istuin kirkossa pyörätuolissani, Pirkko huomasi minut, tuli rukoilemaan ja aloin siinä kertoa Pirkolle vaivoistani: Hänkin ihmetteli, miten jalka oli vääntynyt lähes lattiaa kohden – ”Onpa pahaksi päässyt”, Pirkko ihmetteli. Seuraavana aamuna, kun heräsin, jalka oli täysin suora ja normaalissa asennossa. Sen ”uuden” jalan ja sen uuden selän kanssa lähdin kävelemään ja siitä asti olen liikkeellä ollut! Ja aivan uutena miehenä myös muuta parantumista tapahtui samalla rukouksella: Epilepsia on kokonaan pysynyt poissa, eikä yhtään kohtausta ole sen jälkeen tullut! Olen todellakin aivan uusi mies ja sitä toivoa – miten haluankaan herättää toivoa jokaisessa sairaassa!
Käveleminen, liikkuminen ja parantuminen antoivat niin valtavan uskon rukouksen voimaan ja parantumiseni on ollut monille se uskon seimen, joka on heidän kohdallaan puhjennut kasvuun.
Lähde
Kiitetty olkoon Herra Jeesus Kristus
