Taivasvierailu poikansa luona

Julkaistu 16 07 2017 - 14:04 by Keijo

Anna Westerholm kirjoittaa ”Elä ihmeessä” blogille 15.12. 2014:

Tulin uskoon 21 tammikuuta 2009 koettuani valtavan Taivasnäyn/Ilmestyksen.

Surin sinä aikana poikaani Miika Christiania, jonka menetin 7 vuoden tuskallisen kamppailun jälkeen aivokasvainta vastaan, hän oli silloin 14-vuotias..

Jo pari kuukautta ennen Miikan poislähtöä Jumala sanoi minulle unessa, että: ”Miikan paikka on kuningasten Kuninkaan oikealla puolella”. Ihmettelin, mitä tuo oikein tarkoitti, kunnes kerrottuani tuon merkillisen unen eräälle uskovalle, tajusin sen tarkoituksen.

Oli siis kesäkuun 11 päivä 2008 (klo varttia vaille viisi, aivan kuten syntyessään, juuri sama aika) kun Miika rakkaani lähti Taivaan Kotiin. Kaksi suurta kyynelkarpaloa vierähti hänen enkelimäisen kauniille kasvoilleen. ja sitten hän oli poissa. Tuota surun ja tuskan määrää ei voi sanoin kuvata….mikä tyhjyys, mikä kaipaus….kukaan ei osannut minua lohduttaa….niin luulin!

Mutta on Yksi, joka voi…..
Alkuaika meni shokissa, kaikki tuntui niin epätodelliselta, tuo tyhjyyden tunne ja suunnaton ikävä, jota seurasi syyllisyys, olisinko voinut toimia paremmin. Tuska raastoi sisälläni. En ollut uskossa vielä tuolloin,enkä tuntenut Jeesusta, mutta aloin kuitenkin rukoilla enemmän ja enemmän. Itkin ja rukoilin. Tunnustin syntini. Kaduin ja rukoilin pitkäään, ja eräänä iltana olin aivan uupunut ja epätoivoinen, koska olin rukoillut jo useita tunteja ja ajattelin, ettei Jumala kuule minua, koska olen liian syntinen. Yritin nukkua, mutta silmäni olivat niin kipeät ja turvonneet itkusta, etten kyenneyt saamaan unenpäästä kiinni. – Mutta sitten, aivan yllättäen alkoi tapahtua:

Taivasnäky

Olen yht´äkkiä jossain hyvin ihmeellisessä paikassa, ja siinä aivan edessäni on avattuna valtavan iso kultareunainen kirja, ja kirjan takana loistaa niin kirkas valo, etten voi katsoa sitä suoraan.

Anna Westerholm: “Yht´äkkiä olin jossain hyvin ihmeellisessä paikassa”… Taivaassa?
Kurkistin peloissani ja varoen voimakasta valoa ja näen, kuinka tuo ”Valo” hiljaa kääntää ”Kirjan” sivua. Silloin pelästyin toden teolla, ja kauhu valtasi minut ja ajattelin: Oli tullut tilinteon aika, ja edessäni on ”Elämän Kirja”, ja mitä ovat minun tekoni? … Hirveätä. – Olen kauhun lamauttama. En voi liikkua, peitän kasvot häpeissäni ja peloissani käsilläni, ja kadun kaikkea väärää, mitä olen elämäni aikana tehnyt ja kaikkia syntejäni, ja samalla ajattelen, että nyt taitaa olla myöhäistä katua. Olisi ollut niin helppoa valita oikea tie. …

Taivasnäky: Sain nähdä rakkaan Miika-poikani ja rakkaan Jeesuksen.
Epätoivoisena käyn mielessäni läpi kaikkea mahdollista elämäni varrelta, kunnes kuuluu lempeä ääni ”Valon” oikealta puolelta: “ Sinut on vapautettu!” – Käännyn katsomaan, ja mitä näenkään? Rakas Vapahtajani siellä seisoo niin tutun ja lempeän näköisenä. Kävelen lähemmäksi, ja näen Hänen Pyhät kasvonsa. Lyyhistyn Hänen jalkojensa juureen, ja valtavat kyynelkarpalot vierivät silmistäni, ja niiden mukana lähtee kaikki paha, ahdistus, pelko, syyllisyys, ja kun nousen on oloni kevyt, ihmeellinen. – Jeesus katsoo minua, ja koen todeksi Psalmin 139: 1: ”Herra, Sinä olet tutkinut minut. Sinä tunnet minut ”…..Nyt ymmärrän, että Hän on seurannut minua läpi koko minun tähänastisen elämäni ja odottanut minua. Hän on seissyt vierelläni kaikessa! … Rakas Jeesus, kuinka ihmeellinen oletkaan, ajattelin mielessäni, ja ajattelin myös, että onkohan poikani Miika täällä? … En uskaltanut kysyä, mutta Jeesus luki ajatukseni ja katsoi ohitseni lempeästi. Käännyin, ja mitä näenkään! Rakkaani, minun oma Miika-poikani, siinä hän seisoo ja uskomattoman hohtavassa puvussa ja kasvot täynnä riemua, vapautta, … niin terveet, niin kauniit kasvot. … Miika nauroi sydämen pohjasta. Miikan nauru oli kuin helinää. Muistan sen vieläkin aivan selvästi. … Miika sanoi minulle: “Äiti, tule, niin näytän jotain ihanaa sinulle” …. Katsoin Vapahtajani kauniita kasvoja, jotka loistivat Pyhyyttä, rauhaa, rakkautta, ja Hän vastasi lempeästi: ”Sinut on vapautettu”…. Ymmärsin, että saan seurata Miikaa, ja hän lähtikin viemään minua ”Valon” taakse, sieltä lähti valtavan upea ”Virta”…

Kävelimme virran rantaa, ja Miika oli innoissaan. Hän hyppeli ja kääntyi minuun päin ja sanoi: “ Äiti, tämä on Elämän Veden Virta, tästä kun juo, ei tule jano, eikä nälkä” …. Virta oli niin ihmeellinen ja vesi oli kristallinkirkasta. … Meitä vastaan tuli kolme naista, ja heilläkin oli valkoiset pitkät puvut. Keskimmäinen naisista hymyili minulle, ja meni hetki ennenkuin tajusin, että tuo suloinen nainen oli äitini. Hän näytti vain niin nuorelta. … Miika sanoi myös, että me tiedämme täällä jo, kuka tulee tänne seuraavaksi, ja hän lupasi vielä kertoa lisää asioita, joita tulisin ihmettelemään. … Kun kävelimme Miikan kanssa ”Virran rantaa”, niin panin merkille, että silloin minullakin valkoinen puku, ja kysyin Miikalta että:”Miksi pukuni ei loista, kuten sinun pukusi? Johon Miika vastasi ihanasti, että: Olet elänyt maallista elämää pidemmän ajan kuin minä ( … tarkoitti, että olin tehnyt enemmän syntiä). Miika vain ilmaisi asian niin kauniisti, koska Taivaassa ei syytetä, eikä muisteta menneitä tekoja. …

P.S

Aivan alussa, kun katselin Kristuksen ihania kasvoja, mietin, että en halua enää palata täältä takaisin sinne pelon maailmaan, niin siinä samassa päähäni tuli Lähetyskäskyn loppulause hyvin lohduttavana: Matteus 28:20 “Ja katso, Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” ……ja tähän luottaen ponnistelen nyt elämässäni eteenpäin. Nyt ymmärrän Hänen Valtasuuruutensa ja Rakkautensa ja ennenkaikkea Armonsa meitä kohtaan.

Tee sinäkin parannus välittömästi, sillä huomispäivästä emme tiedä,elämä voi päättyä niin yllättäen. Rakkaan Vapahtajamme veri on vuotanut Golgatan keskimmäisellä ristillä meidän puolestamme, tartu Hänen Käteensä ja pidä lujasti kiinni! Tämän ihanan Taivas-näkyni jälkeen en enää pelkää, enkä häpeä kertoa siitä muille, ja haluan, että me kaikki uskovat saamme pelastettua mahdollisimman monia Taivastielle kohti kirkkautta …kohti Isän kotia.

Olen paljon pohtinut ja miettinyt Rakkaan Jeesuksen ulkonäköä, eli, että voisikohan olla niin, että kun Jeesus eli maan päällä, niin hänen ulkonäkönsä muistutti sitä kansaa, jonka luona Hän asui, tarkoitan lähinnä hiusten ja silmien väriä (siis aika tummat, kuten juutalaislla yleensäkin), ja sitten kun Hän nousi ylös Taivaaseen, niin Hän sai uuden kirkastuneen ulkonäön. … En tiedä. Nämä ovat vain minun omia mietteitäni. Tuossa minun kokemassani ”näyssä” Jeesus oli kapeakasvoinen, ja hänellä oli hyvin kaunis, suora nenä, ei siis mikään ”itämainen” kyömynenä. Jeesuksen hiukset taipuivat taaksepäin pehmeästi, ja olivat aavistuksen verran lainehtivat, ja väriltään kullanhohtoiset. Jeesuksella oli kaunis otsa, silmät smaragdin tai safiirin tai timantin hohtoiset ja hyvin lempeät ja samalla niin “läpivalaisevat”, mutta kuitenkin Jeesuksen katse oli lempeän nöyrä, täynnä rakkautta ja rauhaa. Hänen pukunaan oli valkoinen pitkä paita, jonka päällä vaalean beige viitta tai kaapu. Jeesuksella oli kultainen vyö. Jeesuksen huulet olivat aivan normaalin näköiset, ei mitenkään paksut, enkä erityisesti pannut merkille partaa. Katseeni viipyi noissa ihmeellisissä silmissä. Jeesus oli samanaikaisesti nöyrä ja niin Pyhä, niin Rakas. … Silloin, kun kuulin ensi kerran Jeesuksen äänen ja katsoin etäämmältä, ajattelin “Ihmisen Poika” , sillä juuri siltä Hän näytti, mutta kun tulin lähemmäksi, tuo Pyhyys ja Rakkaus loisti Hänen kasvoiltaan ja erikoisesti Hänen silmistään niin voimakkaasti, että se sai minut lyyhistymään.

Kiitos Jeesus! Ylistän Sinua ikuisesti

Anna Westerholm

Kommentoi

Päivän Sana

Ja monet seurasivat Häntä, ja Hän paransi heidät kaikki,

Kategoriat

Ulkoiset linkit

RSS Feeds

Etsi tästä sivustosta