Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: “Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra”. (Room 12:19)

Otsikko tuntuu oudolta näin tekstiyhteydestään irroitettuna, mutta oikeastaan siinä kehoitetaan jättämään kaikki asiat Jumalalle eli uskomaan Jumalaa.

Katso, vanhurskas saa palkkansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen (Snl 11:31)

Meidän oikeutemme tulee Jumalalta, ja olemme etuoikeutettuja jättämään kaikki asiat Hänelle, sillä näin Hän on käskenyt Sanassaan meitä tekemään.
“ÄLKÄÄ ITSE KOSTAKO”

…kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa, minun palkkani on Jumalan tykönä”. (Jes 49:4)

Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä. (Psa 7:11)

Ja Hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä. Hän sanoi: “Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä. Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: ‘Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan’. Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: ‘Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni’.” Niin Herra sanoi: “Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk 18:1-8)

Löytääkö Jeesus niitä ihmisiä jotka eivät hellitä?
Vai lakkaavatko ihmiset rukoilemasta kun eivät heti saa heti oikeutta?