Lainaan tähän opettavaisen esimerkin, lainaus:
“Rukoilin monta tuntia erään kotimaahan palanneen lähetyssaarnaajan vuoteen äärellä.
Koko hänen ruumiinsa oli syövän runtelema.
Hän oli vain 37 vuotias, mutta täysin avuton, kuin elävänä kuollut.
Eräänä päivänä kun olin rukoillut noin kaksi ja puoli tuntia.
Yhtäkkiä Jeesus ilmestyi vajaan metrin päähän vuoteen jalkopäästä.
Hänellä oli yllä valkoinen viitta.
Näin Hänet yhtä selvästi kuin kenen tahansa ilmielävän ihmisen.
En kertonut lähetyssaarnaajalle että näin Jeesuksen mutta sanoin hänelle:
“Jeesus on tullut parantamaan sinut.”
Tuon sanoessani mies teki jotakin, mihin hän ei itseasiassa pystynyt.
Hän hyppäsi vuoteesta, juoksi vuoteen jalkopäähän ja seisoi aivan Jeesuksen edessä,
kasvot Häneen päin.
(Mies kertoi jälkeenpäin, kun minä olin kertonut hänelle nähneeni Jeesuksen:
“En nähnyt häntä, mutta Hän seisoi edessäni, niinhän. Aistin hänen läsnäolonsa.”
Hänen läsnäolonsa oli aistittavana yhtä todellisena, kuin jos siinä olisi seissyt ihminen.)
Jeesus näytti pitävän maljaa muistuttavaa esinettä kädessään. Se oli epäilemättä miehen terveys. Se oli kummallisen muotoinen jokin. Hän ojensi sen miehelle.
Mies ojensi kätensä ottaakseen sen, mutta antoikin kätensä pudota ja päänsä painua, synkkä ilme levisi hänen kasvoilleen, ja hän perääntyi.
Hän istuutui jakkaralle vuoteen jalkopäähän, peitti kasvonsa käsiin ja sanoi:“En voi, en voi.”
Sanoin:“Mitä sinä et voi” Mies vastasi:“En voi vastaanottaa parantumistani.”
Sanoin kyllä sinä voit, sinä voit vastaanottaa parantumisen, sillä Jeesus on tullut parantamaan sinut.”
Mies nousi ja astui Jeesusta kohti, hän seisoi aivan Jeesuksen edessä.
Jeesus ojensi kätensä antaaksensa hänelle jotakin.
Mies ojensi kätensä tarttuakseen siihen.
(hän ei nähnyt mitään,mutta hän aisti kaiken hengesään.)
Mutta hänen kätensä putosivat taas hänen sivuilleen.
Synkkä ilme palasi hänen kasvoilleen. Hän perääntyi jakkaralleen, istui ja painoi kasvonsa käsiin ja huusi itkien:“En voi! En voi! En voi!”
Kysyin:“Mitä sinä et voi?”
Mies vastasi:“En voi vastaanottaa sitä. En yksinkertaisesti voi vastaanottaa paranemista.”
Sanoin:“Kyllä sinä voit, sillä Jeesus on tullut parantamaan sinut”.
Mies nousi kolmannen kerran, astui pari askelta, ojensi kätensä, ja Jeesus ojensi omat kätensä antaakseen miehelle hänen paranemisensa.
Mutta jälleen mies antoi käsivartensa hervota, perääntyi, istui jakkaralle, painoi päänsä käsiin ja sanoi:“En voi. En voi vastaanottaa paranemistani.”
En koskaan unohda , mitä sitten tapahtui.
Olisin voinut ojentaa käteni ja koskettaa Jeesusta kun Hän sanoi minulle surullisella äänellä:“Katso, olen tullut parantamaan hänet, mutta hän ei anna minun tehdä sitä.
Nyt hän kuolee (niin ja niin monen päivän kuluttua) Ja niin tapahtui.
Oliko tämä Jumalan tahto?
Ei ollut. Olen iloinen että mies pääsi taivaaseen. Iloitsen siitä, että hän on siellä tällä hetkellä ja kulkee iloisesti huudellen taivaan kulta kaduilla.
Mutta olen kovin pahoillani siitä, että hän menetti niin paljon tästä elämästä.
Hänen olisi pitänyt palata lähetyskentille.
Lainaus kirjasta Jeesuksen Nimi K.E.H
MINUN MIELIPITEENI
Ihmettelin miksi saarnaaja ei kertonut sairaalle että hän näkee Jeesuksen siinä,
se olisi varmaan vahvistanut miehen uskoa.
Vaikka muistan omasta elämästäni kun olin varannut pariskunnalle (jonka vaimo oli halvaantunut) huoneen seinäjoelta jossa oli Benny Hinnin telttakokous.
Ja oli monta viitettä että Herra parantaisi hänet siellä.
Ja eräässä vaiheessa näin tumman intiaanin näkoisen miehen (Benny Hinnin matkaseurueesta) tuijottavan halvaantunutta ja tunsin halua vinkkaa hänet siihen rukoilemaan tai työntää pyörätuolin sinne.
En spekuloi miksi en tehnyt sitä, kun en ole aivan varma itsekkään, mutta se oli minun syntini.
Jälkeenpäin sain kuulla että halvaantunut oli nähnyt voimakkaan unen jossa hän oli parantunut kun minä ja tumma mies olimme rukoilleet hänen puolestaan.
Uni oli niin todellinen että hän oli siinä unessa tuntenut Jumalan voiman.
Uskon jos olisin saanut kuulla tämän unen ennen kokousta niin olisin ollut rohkeampi toimimaan kun se tilanne tuli.
Mietin kuka oli heikoin lenkki minäkö, vai se intiaanin näköinen kaveri vaiko halvaantunut? En tiedä . Kolme lenkkiä mutta mikään ei toiminut.
Itse kyllä pidin itseäni eniten syyllisenä, mutta Jumala tekee vielä ihmeen.
Tällä tahtoisin kehoittaa tuomaan julki rohkeasti näkynsä tai muun “ehkä” Jumalan ilmoituksen sillä se voi ratkaisevasti vaikuttaa siihen tilanteeseen.
Eikä vasta jälkeenpäin, parempi vaikka erehtyä kuin ajatella että olisi pitänyt.
Eihän me menetetä muuta kun ihmiskunnia ja sehän tekee hyvää.