Täytän Heinäkuussa 71 vuotta, ja kun vaimoni kuoli 4 ja puoli vuotta sitten, 45v onnellisen avioliiton jälkeen, sanoin Jumalalle älä edes ehdota minulle uutta puolisoa,
mutta sitten kaduin että menin neuvomaan Jumalaa ja sanoin tapahtukoon Sinun tahtosi kaikessa, mikä minä olen sanomaan Sinulle mitä et saa tehdä.
Kuitenkin olin päättänyt etten enää mene naimisiin, kun niin helposti ihminen erehtyy hakemaan lohtua suruunsa, ja lainasin Raamattua ja sanoin että nainut huolehtii siitä kuinka olisi mieliksi vaimolle, mutta se joka ei ole naimisissa huolehtii vain siitä kuinka olisi mieliksi Herralle.
Jeesus sanoi että toiset ovat taivaan valtakunnan tähden tehneet itsensä avioon kelpamattomaksi, ja sitä sovelsin itseeni, olinhan ollut niin rakastunut että itkin joka päivä vuoden ajan vaimoni kuoltua, ja sen jälkeen surin.
En voinut kuvitellakkaan että sellaista rakkautta voisi kokea enää elämässään.

Mutta nyt on kaikki mennyt täysin kumoon, Jumala on antanut yliluonnollisesti palavan rakkauden sydämeeni, jonka en luullut olevan mahdollista, aivan kuin nuorena, joten kaikki päätökseni etten varmasti mene avioliittoon sulivat pois.
Vaikka se inhimillisesti on vaikeampaa kuin nuorena, mutta se ei huoleta koska uskoni ja tietämykseni Jumalasta ovat kasvaneen, ja luotan Häneen paljon enemmän kuin silloin kuin uskoon tulin. Hän kykenee järjestämään kaiken, olenhan antanut koko elämäni Hänen käsiinsä. Kiitetty olkoon Hänen Pyhä Nimensä.
Nyt suru on viimeinkin poistununut minusta ja yliluonnollinen onni ja ilo on tullut elämääni.
Onhan tämä aika henkilökohtaista, mutta minulle tämä on suuri ihme ja jaoin tämän.