Siirak 38

lohduttaudu surustasi.
18. Sillä suru tuottaa kuoleman, ja sydämen suru lannistaa voimat. – 19. Koettelemuksissa on suru pysyväistä, ja köyhän elämä on hänen sydämensä mukaista. – 20. Älä laske sydäntäsi surun valtaan, torju se, ja muista loppua.
21. Älä unhota tätä. Sillä kuollut ei palaja: häntä sinä et hyödytä; mutta itseäsi vahingoitat.
22. Muista, että sama on säädetty hänelle ja sinulle: Eilen minä, tänä päivänä sinä.
23. Kun vainaja on levossa, laske hänen muistonsakin rauhaan, ja lohduttaudu hänen jälkeensä, kun henki hänestä on lähtenyt.

Ihmeellistä että Suomessa tapahtuu näin, että vajaassa vuodessa on yhden ryhmän kautta satakymmenentuhatta rukoillut pelastusrukouksen.
Katso tästä todistus siitä kohdassa 1:09:40 kiitos Jumalalle.

“Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.” (1. Korinttolaiskirje 12:26, FinPR)

Ano Turtiaisen puhe Suomen eduskunnassa

“Oikea leski ja yksinäiseksi jäänyt panee toivonsa Jumalaan ja anoo ja rukoilee alinomaa, yötä päivää;” (1Tim 5:5 )

“Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää.” (Luukas 2:36-37 )

Kiitos Jumalalle sain elää yli 45 vuotta vaimoni kanssa, mikä kyllä tuntuu liian lyhyeltä, mutta helpottaa se kun tietää taas kohta näkevänsä hänet. Jeesuksen Kristuksen ansiosta.

Rakkaus on pitkämielinen,
rakkaus on lempeä;
rakkaus ei kadehdi,
ei kerskaa,
ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaansa,
ei katkeroidu,
ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä,
vaan iloitsee yhdessä
totuuden kanssa;
kaikki se peittää,
kaikki se uskoo,
kaikki se toivoo,
kaikki se kärsii.
Rakkaus ei koskaan häviä

Psa 139:23  Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. 

Psa 139:24  Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle. 

Tuleva ahdistuksen aika (Ronald Buck )

Ollessani Jeesuksen luona minulle näytettiin tulevan ahdistuksen ajan hirvittävyys sellaisena kuin Jumala sen näkee. Käsitän, että suuresta ahdistuksesta on olemassa hyvin monenlaisia näkemyksiä ja haluan kertoa vain sen, minkä Jumala antoi minun nähdä.

Suuri ahdistus on oleva maailmalle hirvittävää aikaa. Kohtasin monia Gabrielin alaisia enkeleitä jotka on määrätty suorittamaan erilaisia tehtäviä suuren ahdistuksen kestäessä.

Jumala osoitti minulle myös sen, etteivät enkeleiden toiminta ja niiden suorittamat tehtävät ole sattumanvaraisia. Ne kuuluvat osana Hänen iankaikkiseen suunnitelmaansa. Enkeleiden toiminta on aivan yhtä aktiivista kuin muulloinkin, vaikka me emme ole kenties tätä havainneet. Enkelit ovat toimineet Jumalan ihmeellisen suunnitelman mukaan koko ajan, alusta asti.

Sain kohdata myös Mikaelin jolla on tärkeä tehtävä suoritettavanaan suuren ahdistuksen aikaan. Jeesus sanoi, ettei edes ahdistus voi erottaa meitä Hänen rakkaudestaan, ja että miljoonat ihmiset pelastuvat kuoleman kautta siksi, että he päättävät seurata Jeesusta. Jeesus kertoi, että Jumalan lasten rukoukset rakkaittensa puolesta vaikuttavat vielä suuren ahdistuksenkin aikana, ja että nämä saavat kerran kohdata läheisensä jotka ovat ehtineet taivaaseen ennen tuota hirvittävää aikaa. Tämä on osoituksena siitä, että Jumala rakastaa meitä ja haluaa pelastaa niin monet kuin mahdollista.

Auttaakseen minua ymmärtämään kokemani Herra viittasi Ilmestyskirjan 7. luvun jakeisiin 9—14 joissa Hän antoi Johanneksen nähdä pelastuneiden suuren joukon. Hän sanoi: “Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea … ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin.”

Enkeli kysyi, tiesikö Johannes keitä nämä olivat ja sanoi sitten: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” Nämä ihmiset eivät olleet valinneet Jeesusta ennen ahdistusta ja joutuivat siksi kokemaan tuon hirvittävän ajan. He kuulivat Jeesuksen kutsun, mutta työnsivät sen syrjään aina ahdistuksen aikaan asti. He joutuivat kärsimään ja kuolemaan, mutta pääsivät sen jälkeen Jumalan luo. Jumala rakastaa heitä ja Jeesus on rukoillut heidän puolestaan niin, ettei ahdistuskaan kykene erottamaan heitä Hänen rakkaudestaan.

Kun suuri ahdistus on ohi, koittaa ylösnousemuksen aika. Silloin he saavat elää ja hallita Jeesuksen kanssa tuhannen vuoden ajan.

( Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. (Ilm 20:4) Raamatunpaikka lisätty )

Tämä ei suinkaan rohkaise tai kehota ihmisiä kärsimään aikaa, jolloin Jumala vuodattaa vihansa maljat maan ylle ja antaa ahdistuksen langeta. Herra haluaa meidän kuitenkin tietävän, että silloinkin, vihan raivotessa ja ahdistuksen ollessa raskaimmillaan, Hän välittää ja rakastaa. Jeesus antoi minun nähdä ja kuulla muutamia niistä viesteistä joita enkelit tulevat antamaan ihmisille ennen Jumalan vihan vuodattamista. Silloin he julistavat maailmalle: “Jumala on vanhurskas! ”

Ethän jää ahdistukseen ?

Vaikka en voikaan paljastaa vielä kaikkea näkemääni, haluan kertoa kokemuksestani ja Jumalan antamasta sanomasta. Maailmassa vallitsee sekasorto ja epätoivo. Ihmiset luulevat, että Jumala on rikkonut tai rikkoo vastedes lupauksensa. Ystäväni, haluan vakuuttaa sinulle, että Herran sana pitää! Ne, jotka ovat panneet toivonsa Jeesukseen ja uskovat Häneen, saavat pian huomata olevansa matkalla Hänen luokseen!

Sinä et varmasti haluaisi jäädä ulkopuolelle kun tämä tapahtuu? Älä siksi torju Herran kutsua! Älä jää suuren ahdistuksen aikaan!

Sinä olet valinnan edessä.

Valitse oikein – valitse Jeesus!

Roland Buck

Kirjassa “Näin Jeesuksen taivaassa”

Kirjoittanut John Fenn
Ilmestys joka minulla oli

Vuonna 1989 olin lukenut Filippiläiskirjeen luvun 2, mutten ollut koskaan tutkinut sitä syvällisesti. Mutta erään Herran ja ‘enkelikseni’ (suojelusenkelikseni) kutsumani enkelin ilmestymisen aikana kysyin: “Millaista oli silloin, kun Herra jätti taivaan? Kuinka se tapahtui?” Tiesin, mitä Gabriel oli kertonut Marialle Lk. 1:35:ssä, kun Maria kysyi, kuinka se tapahtuisi, että Jumala sikiäisi hänen kohdussaan:

“Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut…”

Tässä käytetty sana ‘voima’ on ‘dunamis’, josta me saamme sanan ‘dynamiitti’, ja tarkoittaa voimaa. Sana ‘varjota’ tarkoittaa ‘peittää kuin pilvi’. Joten Korkeimman voima peitti Marian kuin pilvi. Enemmän siitä ensi viikolla.

Mutta kysymykseni Herralle ja enkelille oli, miltä se näytti, kuinka se tapahtui? Yhtäkkiä olin Hengessä seisomassa taivaassa. Ei ollut lainkaan ihmisiä, oli vain enkeleitä ja he kaikki olivat tiiviisti yhdessä niin kuin väkijoukko paraatia katsomassa. Olin seisomassa enkelijoukon takana tarkkailijana, enkä ollut siinä kohdassa varma näkemästäni.

Enkelien välissä oli kapea, avoin polku, riittävän leveä vain yhdelle henkilölle käveltäväksi. Jotkut katselivat siltä puolelta, jolla olin, toiset katsoivat polun toiselta puolelta meidän suuntaamme. Mutta kukaan ei katsonut tuon kapean polun toisella puolella olevaa enkeliä – kaikki silmät olivat kohdistuneet Isän valtaistuimen loistavan valkoiseen valoon, sillä tuo polku johti Hänestä enkelijoukon halki.

Ulos tuosta valosta astui Herra

Hän näytti siltä Herralta, jonka olen nähnyt niin monta kertaa ilmestyneenä – olin aiemmin pohtinut, missä määrin, jos lainkaan Marian DNA oli muovannut Hänen piirteitään ja olin vähän hämmästynyt nähdessäni Hänen, jonka näin jättävät taivaan, näyttävän samalta kuin ylös noussut Herra, jonka olin nähnyt ilmestyksissä. Katsoin Kristuksen jättävän Isän valon kulkeakseen syvän kunnioituksen vallassa kumartavien enkelten reunustamaa polkua; enkelit joko kumarsivat vyötäröstä saakka tai olivat polvistuneina kahden tai yhden polven varassa, mutta kaikkien katseet olivat alas painuneina, kun he hiljaisina katselivat Kristuksen kävelevän Isän valtaistumelta heidän keskellään olevaa polkua pitkin.

Minusta katsoen se tapahtui oikealta vasemmalle, ja havaitsin olevani hieman valtaistuinta kohti kääntyneenä Herran lähestyessä ja sitten Hän kulki ohitsemme. En koskaan kääntynyt vasemmalle nähdäkseni, mihin polku johti, sillä olin yhtäkkiä takaisin olohuoneessani Herran ja enkelin kanssa. Olin häkeltynyt tajutessani, että minulle oli juuri näytetty välähdys siitä, jolloin Hän tyhjensi itsensä kaikista oikeuksista ja etuoikeuksista Isän ainoana Poikana tullakseen tehdyksi ihmisolennoksi.

Olin täynnä syvää kunnioitusta, ihmetystä. Aluksi en kyennyt puhumaan, se oli niin häkellyttävää. Kaikki se, minkä tiesin mielessäni siitä, että Isä antoi ainoan Poikansa, oli nyt tullut eläväksi totuudeksi. Heittäydyin kasvot maata kohti Hänen eteensä: “Voi Herra, olet NIIN palvonnan arvoinen, olet arvollinen… “ ja sitten häkellyin jälleen siihen pisteeseen saakka, että vain makasin jälleen hiljaisuudessa.

Saatuani jälleen voimani takaisin

Kysyin Herralta, voisiko Hän todentaa Raamatulla sen, minkä Hän oli sallinut minun nähdä. Hän käski minun tutkia Heprealaiskirjeen kohtaa 10:5, minkä teinkin:

“Sen tähden hän maailmaan tullessaan sanoo: “Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit’” jakeet 6-7 jatkavat: “ polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: ‘Katso, minä tulen – kirjakääröön (kirjaan, se on Vanha testamentti) on minusta kirjoitettu-tekemään sinun tahtosi, Jumala (Isä).’”

Kun Poika oli tyhjentämässä Itseään, Hän sanoi Isälle tietävänsä, ettei Isä tahtonut härkien ja vuohien verta, vaan että Isä oli valmistanut Hänelle (=Pojalle) ruumiin – ja Hän menisi tekemään Isän tahdon.
Ja tuo ruumis – kyse oli ikuisesta muutoksesta. Jeesus nousi kuolleista ihmisruumiissa ja tulee aina olemaan ihminen. Itse asiassa ylösnousemuksen päivästä puhuessaan Apt. 13:33 lainaa psalmia 2 profeetallisena: “Tänä päivänä minä sinut synnytin.” (engl. tänään minusta on tullut sinun Isäsi). Isä on yhä Hengen maailmassa omaten Hengen ruumiin. Mutta Hänen Sanansa, joka pitää kaikkea koossa Isänsä voimalla, on ihminen ja tulee aina olemaan. Se muutti Isä–Poika –suhteen ikuiseksi ajaksi.

Sikäli kun tiedämme, Hän tulee olemaan ainoa, jolla on lihassaan maailmassa saadut arvet. Poika siirtyi Hengessä olemisesta, jolloin Hän oli ajan ja paikan yläpuolella, siihen, että oli rajoitettu maan päälliseen kehoon tuossa kehossa olevin rajoittein.

Hän, joka loi Aadamin ruumiin, on nyt rajoittanut Itsensä juuri sellaiseen kehoon. Ensimmäistä kertaa ikuisuudessa Poika havaitsi joutuvansa oppimaan henkilökohtaisesti, mitä merkitsee kävellä, puhua, käydä wc:ssä, syödä, jotta saa voimia, kulkea paikasta toiseen ei ajatuksen voimasta, vaan asettamalla toinen jalka toisen eteen, kun Hän käveli johonkin paikkaan.

En tiennyt että rakastan vaimoani niin paljon, ennenkuin hän meni taivaaseen, kaikki kuvat jossa näen hänet onnellisena tuottaa minulle iloa, uskomatonta että Jumala antoi minulle niin ihmeellisen puolison.
Rakkaus ei koskaan häviä, suurin niistä on rakkaus.

18.12. (joka on myös oman äitini ja Ritvan äidin kuolinpäivä) vaimoni uurnan laskun jälkeen, sain uuden lohdutuksen, kun ymmärsin ettei minun täydy luopua vaimostani, vaan saan edelleen rakastaa häntä, niinkuin profeetta sanoi minulle:
Hän ei mene pois, kuinka sinä voit menettää jotakin jos tiedät missä hän on ja mistä hänet löytää.

Ja tiedän että hän on paratiisissa, jonne on vain alle sekunnin matka (Jumalan kyydissä)
ja jonne itsekin kohta matkustan. En siis ole leski vaan avioliitossa ikuisesti.
Jumala antoi minulle niin hyvän puolison, että olen vielä enemmän rakastunut häneen.
Minun “sydämeen ei mahdu kahta m”