Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti. Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi, kallista korvasi minun puoleeni ja

auta minua.

Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani. Jumalani, vapauta minut jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kourista. Sillä sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani hamasta nuoruudestani. Sinä olet minun tukeni syntymästäni saakka, sinä päästit minut äitini kohdusta; sinua minä alati ylistän. Monelle minä olen kuin kummitus, mutta sinä olet minun vahva suojani. *Minun suuni on täynnä sinun kiitostasi, täynnä sinun ylistystäsi kaiken päivää. Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu. Sillä minun viholliseni puhuvat minusta; ne, jotka väijyvät minun henkeäni, neuvottelevat keskenänsä: “Jumala on hänet hyljännyt; ajakaa häntä takaa ja ottakaa kiinni, sillä auttajaa ei ole”. Jumala, älä ole minusta kaukana, Jumalani, riennä minun avukseni. Joutukoot häpeään ja hukkukoot ne, jotka vainoavat minun sieluani; peittäköön häpeä ja pilkka ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta. Mutta minä odotan alati, ja yhäti minä sinua kiitän. Minun suuni on julistava sinun vanhurskauttasi, sinun pelastustekojasi kaiken päivää, sillä niiden määrää en minä tunne. Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan. Jumala, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruudestani, ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan. Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin

minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.

Jumala, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan korkeuksiin, sinun, joka teet niin suuria. Jumala, kuka on sinun vertaisesi? Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin. Anna minun arvoni kasvaa ja lohduta minua jälleen.

Niin minä myös ylistän harpulla sinua, sinun uskollisuuttasi, minun Jumalani, soitan kanteleella kiitosta sinulle, sinä Israelin Pyhä. Minun huuleni riemuitsevat, kun minä sinulle soitan, ja myös minun sieluni, jonka sinä olet lunastanut. Minun kieleni julistaa sinun vanhurskauttasi kaiken päivää,

sillä häpeään ja pilkkaan ovat joutuneet ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta. Psalmi 71:1‭-‬24

Vaimoni kirjoitus aviopuolison valinnasta. (luin tämän hänen poismenonsa jälkeen.)

Ritva: Seurustelumme kävi näin

Sovin seurakuntamme paimenen kanssa rukoilevamme minulle miestä 3xpäivässä.
En ollut ikääntyvä vanhapiika, vaan halusin varmistaa oikean valinnan.
Pari minusta kiinnostunutta kaveriakin löytyi.
Kun päätin olla ajattelematta sitä toista, rukouksessa näin päälleni jakautuvan
tulen säteitä – niin Jumala viestitti minulle Hyvä Tyttö!
Toinen ihailija piti etäisyyttä – hyvä niin.

Erilaisten kommellusten jälkeen tutustuin nykyiseen mieheeni.
Alusta pitäen tunsin rauhaa ja rentoutta hänen seurassaan.
Yleensä minulla oli jokin varautuneisuus sisimmässäni kaikkia ihmisiä kohtaan.
Hänen tapauksessaan ei sitä ollut.

Kannattaa siis määrätietoisesti rukoilla itselleen puolisoa,
(en tarkoita tällä sitä ettei parisuhdelle muuten löytyisi,
vaan sitä ettei valitsisi “väärin”)
Herran kyllä näistäkin tapauksissa auttaa ja armahtaa.

Oma rukoustaisteluni kesti n. 1ja1/2 vuotta. :)

26 päivää ennen poismenoaan Vaimoni Ritva kirjoitti:

Unessa minulle ojennettiin kimppu valkoisia ruusuja.
Aikaisemmin olin kokenut Jumalan rauhan.
Ei sisäistä vaan aivan ulkopuolelta tulevan.

Noin pari kolme viikkoa sitten tunsin aivan fyysisesti
kuinka päähäni kaadettiin öljyä.
Kuin olisi puoli pulloa oliiviöljyä kaadettu – sellaiselta se tuntui.

Mitä tähän rauhan kokemiseen tulee, se on vienyt minulta pois
joidenkin tilanteiden jännittämisen ja sellaisten asioitten suorittamisen
jotka eivät sittenkään (ehkä) ole niin välttämättömiä.

Outo negatiivinen kokemus oli elämäni ensimmäinen paniikkihäiriö kokemus.
Sellaiseksi sen koin.
Olin kotonani en ajatellut mitään pelottavaa enkä ahdistavaa silti tuli paha olo.
Ehkäpä nämä valkoiset ruusut olivat parannuksen kukat.
Jumalan rauhan seuraaminen on vapauttavaa – todella vapauttavaa.

Markku Veilon Näky googin ruhtinaasta

Markku Veilon 2 uudempi näky googin ruhtinaasta

Toinen toistanne:

Psalmeilla

Kiitosvirsillä

Hengellisillä lauluilla

Jukka Rokan näkyprofetiasta 1992
Kansojen karttaa katsellessani näin entisen Neuvostoliiton symbolin, sirpin ja vasaran, kuin reväistynä kahtia. Sirppi heilui Moskovan yllä, mutta vasara jossain Ukrainan alueella. Yhtäkkiä näin leveäteräisen, verta valuvan “islamin miekan” iskevän jostain Lahi-idän suunnalta kohti Ukrainaa ja muita irti revälistyja kansoja. Sitten nuo irrallaan olleet sirppi ja vasa ra alkoivat lähestyä toisiaan ja tihkuivat verta; vainotuiksi joutuneiden juutalaisten ja kristittyjen verta.

Yhdyttyään entiseen asentoonsa sirppi ja vasara laskeutuivat punaiselle vaatteelle, joka vähitellen muuttui verivirraksi. Kaikkialta alkoi kuulua itkua ja valitusta. Vainottujen itku ja kiukkuisten kansanmassojen kiroilu sekoittuivat toisiinsa. Vihaiset nyrkit kohottautuivat kohti taivasta ja hallitusta. Kaiken pahan aiheuttajalle vaadittiin kostoa.

Jukka Rokan näky 1982
Istuin aivan salin takaosassa, kuten tapani yleensä “nykyajan fariseuksena” on. Steven Lightlen jatkaessa puhettaan tunsin jälleen Pyhän Hengen valtavan läsnäolon, ja yhtäkkiä olin ilmestyksessä, merkillisen näyn valtaamana. Näin Stevenin pään yli kauas ulos, vaikka hänen takanaan olikin seinä, jonka vasemmalla sivulla oli ikkuna. Puhujan taakse tai ylle ilmestyi voimakkaana Suomen itäinen raja. Edessäni oli kuin suuri avoin kartta, jonka raja Kuhmosta alaspäin oli kuin vereen poljettu aina Parikkalan paikkeille asti.

Tällä rajaviivalla seisoi neuvostosotilaita rinta rinnan kuin yhtenäisena läpipääsemättömänä muurina, katseet Neuvostoliittoon päin. Ihmettelin tätä “selin seisomista”, mutta kohta sen syy selvisi. Neuvostoliiton puoleiselle vyöhykkeelle ilmestyi tie, leveä valtatie, jota pitkin kohti Suomen rajaa lähestyi suuria ihmisryhmiä, miehiä, naisia ja lapsia. Akkiä tajusin heidän olevan juutalaisia, jotka kuin arkaillen lähestyivät tuota rajalla seisovaa eläviä ihmismuuria
Kaikilla sotilailla oli konepistoolit, jotka olivat ojennettuna lähestyviä ihmisjoukkoja kohti. Äkkiä kuului kuin yhdestä suusta mahtava komento: “Pysähtykää! Ei askeltakaan enää, tai me ammumme!” Samalla kun tämä vaativa käsky kiiri yli lähestyvien juutalaisryhmien, kuului ylhäältä taivaalta mahtava ääni, joka englannin kielellä huusi: “Let my people go!” Tämä toistui kolme kertaa.

Ääni sai neuvostosotilaat kääntämään aseensa kohti taivasta. Mutta samassa he olivat kuin hämmästyksestä paikoilleen naulittuja, sillä he näkivät sen mitä minäkin: mahtavat enkeliolennot levittäytyivät heidän yläpuolelleen! Mutta sitten minä näin myös sellaista, mitä sotilaat nähneet, sillä heidän katseensa olivat vangitut ylöspäin.

Ylhäältä laskeutui valtavan suurikokoisia “sotavaunuja”, jotka asettuivat kunkin juutalaisryhmän eteen. Heitä kahtapuolta asettuneet enkelit tuuppasivat kuin käsittämättömällä liikkeellä juutalaiset vaunuihin, jotka katosivat neuvostosotilaiden päiden yli Suomen puolelle laskeutuen eri paikkakunnille. Kun neuvostosotilaat jälleen käänsivät katseensa valtatielle, juutalaisia ei näkynyt missään.

Tässä ilmestyksen hengessä olin poissa tuosta salista ja huudahdin:

“Herra, miksi näiden juutalaisten pitää palata Suomen ja Puolan kautta?” Ymmärsin nimittäin samaa tapahtuneen Puolan rajalla.
“Miksi heitä ei enkelikyydillä viety suoraan Israeliin?”

Vastaus kuului:
Teen sen näin, sillä niin Suomen kansan kuin kaikkien muidenkin tulee tietää, että minä johdatan heitä yliluonnollista tietä, ja he tulevat tietämään, että tämä on minun kansani.

Nämä löytyvät kirjasta.“Valtaistuinsalista” Jukka Rokka

“Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja Hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.” (Ps 34:18, FinPR)

“Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.” (Ps 51:17, FinPR)

“Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.” (Ps 147:3, FinPR)

“Särjettyä ruokoa Hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä Hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti.” (Jes 42:3, FinPR)

“Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” (Jes 57:15, FinPR .

“Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta
Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.” (Jes 66:2, FinPR)

“Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt “Hänen aivoituksensa mukaan, Hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,” (Efesolaiskirje 1:11, )

Eikö tämä ole ,paasto, johon minä mielistyn:

että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?

Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle

ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi,

kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?” (Jesaja 58:6-7, FinPR)

Mitä se sitten vaikuttaa meihin?

“Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen;

sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.

Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa“, sinä huudat, ja hän sanoo: “Katso, tässä minä olen”.

Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen,

jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun,

niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.

Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; Hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin “lähde, josta vesi ei koskaan puutu.”

(Jesaja 58:8-11, FinPR)

Äitinsä ja kaksi oppilasta ampunut Luke Woodham kirjoitti David Wilkersonille:

“David, saan sinun saarnojasi postin välityksellä. Olen yksi kouluampujista. Minä olen se, jota syytetään sellaisen aloittamisesta. Ensimmäisenä lokakuuta 1997 menin Pearlin lukioon ja tapoin kaksi oppilasta ja haavoitin seitsemää Tapoin myös äitini ennen sitä. Kun olin tullut vankilaan, tulin uskoon. Jos voin mitenkään auttaa palvelutyötäsi, haluaisin tehdä sen. Voin ehkä antaa sinulle todistukseni. Teen mitä tahansa auttaakseni. Odotan saarnojasi joka kuukausi.

Kyllä, minä uskon ihmeisiin!

Lähdekirja: Jumalan rakastetut / David Wilkerson

Vuonna 2011 “Luke Woodham on viettänyt viimeiset 14 vuotta kaltereiden takana sen jälkeen, kun hänet todettiin syylliseksi äitinsä puukottamisesta ja tappamisesta heidän Mississippi-kodissaan, sitten hän meni Pearl High Schooliin ja avasi tulen luokkatovereitaan tappaen heistä kaksi ja haavoittaen seitsemän muuta.

Woodham ilmoitti äskettäin maailmalle toiveensa laittamalla ilmoituksen paikallislehteen. Julkisessa ilmoituksessa lukee: “Minä, Luke Woodham, haen armahdusta. Olen pahoillani rikoksistani ja pyydän mahdollisuutta elää uutta elämää, jonka Jumala on minulle antanut.”