Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää,
että se on vihannut minua ennen kuin teitä.
Johanneksen evankeliumi 15:18

Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta,
vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.
Johanneksen evankeliumi 15:19

Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä,
koska he eivät ole maailmasta,
niinkuin en Minäkään maailmasta ole.
Johanneksen evankeliumi 17:14

Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa,
hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
Johanneksen evankeliumi 12:25

Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä. Apostolien teot 12:5

Minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sentähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sentähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee. Luukkaan evankeliumi 11:8

Ja Hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.
Luukkaan evankeliumi 18:1

Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka Häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö Hän heiltä apuansa?
Luukkaan evankeliumi 18:7

“Älä hellitä, sinä saat sen, jos et hellitä.” T.L.Osborn

Muut selviävät ilman meitä, mutta me emme hyvin selviä, ellemme seuraa Herramme esimerkkiä, mikä on tärkeää.

“15. Mutta sanoma hänestä levisi vielä enemmän; ja PALJON kansaa kokoontui kuulemaan häntä ja parantuakseen vaivoistansa.
16. Mutta hän VETÄYTYI pois ja OLESKELI erämaassa ja RUKOILI.”
(Luuk 5:15-16, FinPR)

“29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja OPPIKAA MINUSTA, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.“”
(Matt 11:29-30, FinPR)

“Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni.” (Ps 6:6, FinPR)y

“Ellei sinun lakisi olisi ollut minun iloni, olisin menehtynyt kurjuuteeni.” (Ps 119:92, FinPR)

“Tulta Minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!” (Luuk 12:49, FinPR)

“Oikea leski ja yksinäiseksi jäänyt panee toivonsa Jumalaan ja anoo ja rukoilee alinomaa, yötä päivää;” (1Tim 5:5 )

“Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää.” (Luukas 2:36-37 )

Kiitos Jumalalle sain elää yli 45 vuotta vaimoni kanssa, mikä kyllä tuntuu liian lyhyeltä, mutta helpottaa se kun tietää taas kohta näkevänsä hänet. Jeesuksen Kristuksen ansiosta.

Rakkaus on pitkämielinen,
rakkaus on lempeä;
rakkaus ei kadehdi,
ei kerskaa,
ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaansa,
ei katkeroidu,
ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä,
vaan iloitsee yhdessä
totuuden kanssa;
kaikki se peittää,
kaikki se uskoo,
kaikki se toivoo,
kaikki se kärsii.
Rakkaus ei koskaan häviä

Psa 139:23  Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. 

Psa 139:24  Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle. 

Kirjoittanut John Fenn
Ilmestys joka minulla oli

Vuonna 1989 olin lukenut Filippiläiskirjeen luvun 2, mutten ollut koskaan tutkinut sitä syvällisesti. Mutta erään Herran ja ‘enkelikseni’ (suojelusenkelikseni) kutsumani enkelin ilmestymisen aikana kysyin: “Millaista oli silloin, kun Herra jätti taivaan? Kuinka se tapahtui?” Tiesin, mitä Gabriel oli kertonut Marialle Lk. 1:35:ssä, kun Maria kysyi, kuinka se tapahtuisi, että Jumala sikiäisi hänen kohdussaan:

“Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut…”

Tässä käytetty sana ‘voima’ on ‘dunamis’, josta me saamme sanan ‘dynamiitti’, ja tarkoittaa voimaa. Sana ‘varjota’ tarkoittaa ‘peittää kuin pilvi’. Joten Korkeimman voima peitti Marian kuin pilvi. Enemmän siitä ensi viikolla.

Mutta kysymykseni Herralle ja enkelille oli, miltä se näytti, kuinka se tapahtui? Yhtäkkiä olin Hengessä seisomassa taivaassa. Ei ollut lainkaan ihmisiä, oli vain enkeleitä ja he kaikki olivat tiiviisti yhdessä niin kuin väkijoukko paraatia katsomassa. Olin seisomassa enkelijoukon takana tarkkailijana, enkä ollut siinä kohdassa varma näkemästäni.

Enkelien välissä oli kapea, avoin polku, riittävän leveä vain yhdelle henkilölle käveltäväksi. Jotkut katselivat siltä puolelta, jolla olin, toiset katsoivat polun toiselta puolelta meidän suuntaamme. Mutta kukaan ei katsonut tuon kapean polun toisella puolella olevaa enkeliä – kaikki silmät olivat kohdistuneet Isän valtaistuimen loistavan valkoiseen valoon, sillä tuo polku johti Hänestä enkelijoukon halki.

Ulos tuosta valosta astui Herra

Hän näytti siltä Herralta, jonka olen nähnyt niin monta kertaa ilmestyneenä – olin aiemmin pohtinut, missä määrin, jos lainkaan Marian DNA oli muovannut Hänen piirteitään ja olin vähän hämmästynyt nähdessäni Hänen, jonka näin jättävät taivaan, näyttävän samalta kuin ylös noussut Herra, jonka olin nähnyt ilmestyksissä. Katsoin Kristuksen jättävän Isän valon kulkeakseen syvän kunnioituksen vallassa kumartavien enkelten reunustamaa polkua; enkelit joko kumarsivat vyötäröstä saakka tai olivat polvistuneina kahden tai yhden polven varassa, mutta kaikkien katseet olivat alas painuneina, kun he hiljaisina katselivat Kristuksen kävelevän Isän valtaistumelta heidän keskellään olevaa polkua pitkin.

Minusta katsoen se tapahtui oikealta vasemmalle, ja havaitsin olevani hieman valtaistuinta kohti kääntyneenä Herran lähestyessä ja sitten Hän kulki ohitsemme. En koskaan kääntynyt vasemmalle nähdäkseni, mihin polku johti, sillä olin yhtäkkiä takaisin olohuoneessani Herran ja enkelin kanssa. Olin häkeltynyt tajutessani, että minulle oli juuri näytetty välähdys siitä, jolloin Hän tyhjensi itsensä kaikista oikeuksista ja etuoikeuksista Isän ainoana Poikana tullakseen tehdyksi ihmisolennoksi.

Olin täynnä syvää kunnioitusta, ihmetystä. Aluksi en kyennyt puhumaan, se oli niin häkellyttävää. Kaikki se, minkä tiesin mielessäni siitä, että Isä antoi ainoan Poikansa, oli nyt tullut eläväksi totuudeksi. Heittäydyin kasvot maata kohti Hänen eteensä: “Voi Herra, olet NIIN palvonnan arvoinen, olet arvollinen… “ ja sitten häkellyin jälleen siihen pisteeseen saakka, että vain makasin jälleen hiljaisuudessa.

Saatuani jälleen voimani takaisin

Kysyin Herralta, voisiko Hän todentaa Raamatulla sen, minkä Hän oli sallinut minun nähdä. Hän käski minun tutkia Heprealaiskirjeen kohtaa 10:5, minkä teinkin:

“Sen tähden hän maailmaan tullessaan sanoo: “Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit’” jakeet 6-7 jatkavat: “ polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: ‘Katso, minä tulen – kirjakääröön (kirjaan, se on Vanha testamentti) on minusta kirjoitettu-tekemään sinun tahtosi, Jumala (Isä).’”

Kun Poika oli tyhjentämässä Itseään, Hän sanoi Isälle tietävänsä, ettei Isä tahtonut härkien ja vuohien verta, vaan että Isä oli valmistanut Hänelle (=Pojalle) ruumiin – ja Hän menisi tekemään Isän tahdon.
Ja tuo ruumis – kyse oli ikuisesta muutoksesta. Jeesus nousi kuolleista ihmisruumiissa ja tulee aina olemaan ihminen. Itse asiassa ylösnousemuksen päivästä puhuessaan Apt. 13:33 lainaa psalmia 2 profeetallisena: “Tänä päivänä minä sinut synnytin.” (engl. tänään minusta on tullut sinun Isäsi). Isä on yhä Hengen maailmassa omaten Hengen ruumiin. Mutta Hänen Sanansa, joka pitää kaikkea koossa Isänsä voimalla, on ihminen ja tulee aina olemaan. Se muutti Isä–Poika –suhteen ikuiseksi ajaksi.

Sikäli kun tiedämme, Hän tulee olemaan ainoa, jolla on lihassaan maailmassa saadut arvet. Poika siirtyi Hengessä olemisesta, jolloin Hän oli ajan ja paikan yläpuolella, siihen, että oli rajoitettu maan päälliseen kehoon tuossa kehossa olevin rajoittein.

Hän, joka loi Aadamin ruumiin, on nyt rajoittanut Itsensä juuri sellaiseen kehoon. Ensimmäistä kertaa ikuisuudessa Poika havaitsi joutuvansa oppimaan henkilökohtaisesti, mitä merkitsee kävellä, puhua, käydä wc:ssä, syödä, jotta saa voimia, kulkea paikasta toiseen ei ajatuksen voimasta, vaan asettamalla toinen jalka toisen eteen, kun Hän käveli johonkin paikkaan.

“Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse,
me jouduimme tuleen ja veteen.
Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.” (Psalmit 66:12, FinPR)

“Varas ei tule muuta kuin varastamaan
ja tappamaan ja tuhoamaan.
Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.”
(Johannes 10:10, FinPR)